Minä, sinä, hän, me, te, he...

...tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne, nuo, juo, ne. Spede Pasasen Pronomini-rock vuodelta 1966.

Savolaishuumoripläjäys on luovassa opetuskäytössä kymmenien vuosien jälkeenkin päätellen Youtuben kommenteista.

Persoonapronominien kautta voi myös tarkastella ihmisen suhdetta maailmaan ja itseensä kätevästi. Idea lainattu filosofi Sami Pihlströmiltä ja jatkojalostettu tässä hieman.

Minä, sinä, hän

Yksikön 1. persoonassa Minää tarkastellaan subjektina tai toimijana. Maailmasuhteessa 3. persoona Hän on itsen ulkopuolinen omaa elämäänsä elävä objekti ja 2. persoona Sinä on toinen ihminen tai jokin muu elävä olento - toiseus, jonka kanssa ollaan luovassa vuorovaikutuksessa. Moniulotteiseksi tämän tekee se, että nämä kaikki suhteet toimivat dynaamisesti ja näkökulma painottuu eri tavalla eri ihmisillä eri tilanteissa. Mitä paremmin ne joustavat sitä kypsempi ihmisen maailmasuhde on.

Jos ihmiselle Minä on määräävä näkokulma, hän saattaa nähdä maailman oman itsensä heijastumana, eikä pysty rakentavaan vuorovaikutukseen toisen kanssa. Täysin muiden vaikutukseen mukautunut on itsensä toimijana hukannut ja toivottomasti alistunut yksilö. Itseään ja maailmaa kehittävään luovaan dialogiin pystyy kun osaa joustavasti irrottautua itsekeskeisyydestä ja mukautumisesta.

Samaa ajatusmallia voi käyttää suhteessa Itseen, mutta se vaatii ehkä hieman enemmän aivoponnistelua. Minä on edelleenkin subjekti, mutta Hän syntyy kun mieli luo kuvan (representaation) Itsestä. Se on siis mielikuva siitä kuka minä olen, objektiminä. Sinä syntyy dialogissa näiden kahden välillä.

Mark Epstein on hahmotellut minän rakennetta kirjassaan Psychotherapy Without the Self: A Buddhist Perspective (2008):

Subjektiminällä (Functional) on erilaisia tehtäviä, joita se lakkaamatta suorittaa. Itsen mielikuvat (Self-representations) syntyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja muuttuvat kaiken aikaa samoin kuin sisäistetyt mielikuvat muista elävistä olennoista (Object representations). Mitään kiinteää ja muuttumatonta Itseä ei ole. Buddhalaisen meditoinnin (mindfulness) tarkoituksena onkin sitten tutkiskella tätä kummallisuutta. Mark Epstein kertoo aiheesta kirjassaan buddhalaisen psykologian ja psykoanalyyttisen teorian näkökulmista.

Entä sitten me, te, he?

Monikon persoonapronominit ovat käytännöllisiä käsitevälineitä arkikeskusteluissa kun pitää kuvata kahta tai useampaa ihmistä yhdessä. Ryhmä on kuitenkin aina harha. Meitä, teitä tai heitä ei ole olemassa, koska on vain alati muuttuvat minä, sinä ja hän. Monikkomuodon väärän ymmärryksen pahimpana johdannaisena ihmisiä tapettiin joukoittain kaasukammioissa.