Ministeriöt uusiksi

Silloin tällöin törmää keskusteluissa kritiikkiin, jolla vastustetaan toisten ihmisten käyttäytymisen motivaation pohtimista. Se koetaan jotenkin loukkaavana ja menee yksilöpsykologian piikkiin, jota ei saisi harrastaa. Sitä kutsutaan joskus vähättelevästi keittiöpsykologiaksi. Tärkeämpänä pidetään sitä, miten ihminen toimii ei sitä, miksi hän niin tekee. Se on ratkaisukeskeistä.

Tottahan se lienee, että psyykkeen diagnoosien tekeminen ainakin julkisesti saattaa henkilöä loukata, eikä ole siksi suotavaa. Jos arviointi taas koskee jotain ryhmää ihmisiä, niin yleistäminen voi mennä pieleenkin ja saattaa siksi jotain ryhmän jäsentä loukata. Jos vaikka sanoo, että persut on rasisteja, niin joku yksittäinen perussuomalaisten kannattaja voi siitä loukkaantuakin.

Toisaalta motivaation selvittäminen on oleellista esimerkiksi rikosten tutkimisen yhteydessä ja saattaa vaikuttaa jopa oikeuden päätöksiin. Miten voisimme oppia jotain ihmisestä ilman tietoa siitä, miksi ihminen toimii niin kuin toimii? Ilman tätä tietoa olisi vaikea kehittyä ja kehittää. Aika ristiriitaista siis.

On kuitenkin yksi motivaattori, jonka toimintaa kukaan ei juuri kyseenalaista ja se vaikuttaa elämäämme enemmän kuin ehkä tiedostammekaan. Se on raha. Raha on niin itsestään selvä motivaation lähde, että kukaan ei juuri loukkaannu, vaikka sen vaikutusta ihmisen motivaatioon joku arvioisikin. Se ei kuulu edes keittiöpsykologian piiriin.

Koko nykyisen yhteiskuntajärjestelmän ohjaus ihmisten käyttäytymiseen perustuu taloudelliseen ohjaukseen. Meitä ohjaavat instituutiot päättävät, miten rahaa käytetään ja sillä uskotaan kyettävän ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Raha pyörittää maailmaa.

Entäpä, jos näin ei olisikaan? Miten yhteiskunta toimisi, jos päästäisimme irti rahan vallasta ja asettaisimme jotkut muut motivaattorit sen edelle? Ainakin valtionhallinnon ministeriöt menisi uusiksi. Nythän suurin osa niistä päättää vain, miten rahaa jaetaan yhteiskunnan eri osa-alueille. Tässä olisi muutama ehdotus uusiksi ministereiksi:

Häpeä- ja syyllisyysministeri, ent. sisäministeri

Empatiaministeri, ent. ulkoministeri

Henkisenkasvunministeri, ent. oikeusministeri

Altruismiministeri, ent. työministeri

Sivistysministeri, ent. liikenne- ja viestintäministeri

Hyvinvointiministeri, ent. maa- ja metsätalousministeri

Hyväntahdonministeri, ent. puolustusministeri

ja tietysti:

Luovuusministeri, ent. opetus- ja kulttuuriministeri