Mistä motivaatio kumpuaa?

A: Mites meni jussit?

B: Siinähän se. Perinteisissä merkeissä. Porukoiden kanssa mökillä. Entäs ite?

A: Ihan kotona vaa. Nautin rauhasta kun kaikki muut oli lähteny jonnekin. Jäi aikaa ajatella kaikenlaista.

B: Mitäs mietit?

A: Vaikka sitä, et mikä meiät saa toimimaan, jos on joku tarve. Niinku mistä motivaatio kumpuaa? Tai oikestaan mä mietin enemmänkin, miks me ei saada mitään tehtyä.

B: Mihis päädyit?

A: No kato, on kahdenlaista. Yks on syyllisyys ja toinen häpeä.

B: Eiks noi oo vähän ikäviä molemmat? Selitä.

A: Jos mun pitäis tehdä jotain, ihan mitä vaa, enkä saa tehdyksi, eiks siitä tule aika syyllinen olo? Mut toisaalta senhän voi kumota monella tapaa niin tuntee, ettei tarviikkaa tehdä mitään.

B: Joo, ainahan voi selittää vaikka, et ei toi mulle kuulu… tai eihän tolla ole mitää vaikutusta mihinkään.

A: No, sit häpeehän taas tulee siitä, kun tuntee itsensä jotenkin huonoks muiden silmissä. Siis niiden silmissä, jotka kokee itelle jotenki tärkeeks. Jos siis en tee mitään, niin onhan se vähän noloa, jos muut huomaa.

B: Mites häpeestä pääsee eroon? Ei kerro muille mitää?

A: Joo, tai sit aina voi hakeutua sellasten joukkoon, jotka ei välitä siitä.

B: Etsiä oman kuplan, heh. Siis, jossa muutkaan ei tee mitään.

A: No, sit mä ajattelin, että jos kuitenkin tekee ja onnistuu, niin siinäkin on ero näiden kahden välillä. Ekassa tuntee tyydytystä kun on osannu itse keksiä, miten hoitaa homma. Jos taas se motivaatio syntyy häpeän pelosta, niin sitä yrittää tehdä niinku muut odottaa.

B: Eli toistaa samaa vanhaa, eikä keksi mitään uutta?

A: Just, mut entäs sitte, jos ei vaan tunne syyllisyyttä eikä häpeää? Eihän noi kuulu monenkaan tunnerepertuaariin nykyisin, kun niitä ei sais enää olla kenelläkään. Mites sellane hoitaa homman? Mistäs sen motivaatio kumpuaa?

B: Öh, en mä tiiä.

A: Kato se hoitaa sen niin, et joku muu tekee sen homman sen puolesta. Sitä se motivaatiokin tulee.

B: No, niinpä tietysti. Ja antaa ymmärtää, et se on sen itse tehny.