Miten käy nyt öyhällistön?

Viimeiset neljä vuotta edellisen hallituskauden aikana oppositio on lietsonut negatiivista kuvaa hallituksesta ja varsinkin sen naisministereistä. Somekansa on kiihdyttänyt misogyynistä ja ideologista vihaa median sitä liikoja jarruttelematta – tai joskus jopa kompaten.

Mielenkiintoista onkin nähdä, miten käy nyt kun osat vaihtuvat. Kääntääkö 'öyhällistö' suunnan vihan purkauksilleen uusiin vallanpitäjiin? Jos näin kävisi, voisi ajatella, että siinä on taustalla jokin psykologinen tekijä, joka ei välitä poliittisesta suuntautumisesta, vaan on ikään kuin sisäänrakennettu psyykkinen ominaisuus.

Jos vihamyrsky taukoaakin tai suunta säilyy entisiin kohteisiin, se kertonee ideologisesta sitoutumisesta. Ja jos media ei tätä halua tuoda esiin, paljastaa se viimein myös sen oman poliittisen suuntautumisen.

Edellä mainittua psykologista tekijää voisi pohtia tämänpäiväisen Hesarin jutun pohjalta, jos hieman lyhennetään ja muunnetaan tekstiä. Tarkoitus on siis liittää 'someaktiivi' alla olevan tekstin *** paikalle.

Hesarin jutussa kysytään:

"Miksi *** käyttäytyvät niin toksisesti? Uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia rumilla nimillä. Tuntuu korostuvan, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?"

Psykiatri vastaa:

"Mietit toksisuutta, itsetuntoa, hierarkiaa ja alfauroksia. Isoja sanoja, mutta niiden kohteina on vielä kovin keskeneräisiä ihmisiä.

Kuvaamasi kaltainen käytös on todennäköisesti tosiaan jonkinlaista epätoivoista yritystä varmistaa oma arvo toisten silmissä sekä suojautua ennakkoon itseen kohdistuvalta kiusaamiselta.

Osa jutuista voi olla ryhmän sisällä sallittua huumoria, vaikka vierestä seuraava näkeekin, ettei kaikkia naurata.

Aivot ovat erityisen stressiherkät. Etenkin vertaisryhmän viestit kelpaamisesta, häpeän pelko sekä halu liittyä muihin ihmisiin saavat mielen hyvin herkille.

Tämä suistaa – ehkä jo aiemmin kehittyneen – toisen ihmisen näkökulman ymmärtämisen hetkeksi pois raiteiltaan. Ryhmässä ahdistuksen tunteet tarttuvat, käydään ylikierroksilla.

Käytös on sen mukaista: empatiakyvytöntä, jopa ilkeää."

Niin, siis alkuperäisessä jutussa oli tietysti kyse alakouluikäisistä pojista, joiden aivojen kehitys on vielä vaiheessa.