Moraalivapaus ja perustuslaki
YLE esitti juuri dokkarin kahdesta äärilaidan nuoresta poliitikosta, toinen etnonationalisti perussuomalainen ja toinen transseksuaali feministi. Molemmat aktiiveja omien puolueidensa toiminnassa. Dokkarissa annettiin tasapuolisesti molemmille aikaa kertoa omia näkemyksiään ja ajatus lienee ollut se, että antaa kaikkien kukkien kukkia, jotta erilaiset mielipiteet tulevat esille. Kaunis ajatus.
Kyseiset henkilöt edustavat erilaisia arvomaailmoja ja katsojilta oletetaan kykyä vertailla näitä, jotta voi sitten tehdä omia johtopäätöksiä ja tulkita niitä suhteessa omiin arvoihin.
Erilaisia näkemyksiä voi verrata kuitenkin vain silloin kun niillä on jotain yhteistä. Eihän kaurapuuroa ja timanttisormustakaan voi verrata toisiinsa, ellei sitten keksi jotain yhteistä niille. Mikä siis voisi olla kahden poliittisen ideaologian ääripään välillä yhteistä eli mihin niitä voi verrata? Eikö silloin vasta ole mahdollista löytää joku oikea ymmärrys siitä mitä nuo arvomaailmat oleellisesti ovat? Eikö ensin pidä olla olemassa joku universaaliarvo, jotta tuo ymmärrys syntyy?
Yhteiskuntamme on järjestäytynyt niin, että sen toiminnan pohjalla on perustuslaki. Kaikkien muiden säädösten pitäisi myötäillä perustuslakia. Jopa kansanedustajien pitää sitä noudattaa, vaikka muuten ovatkin riippumattomia, koska itse ne muut lait sitten säätävät. Perustuslaki on luotu sellaisten arvojen pohjalta, jotka yhteiskunnan enemmistö on aikanaan hyväksynyt omakseen. Perustuslain henki toimii siis yhteisenä arvopohjana, johon muita arvoja voi verrata.
Helpommin sanottu kuin tehty. Ovatko ihmiset niin valistuneita ja kypsiä ajattelultaan, että osaavat tulkita vaikkapa edellä mainitussa dokkarissa esitettyjä näkemyksiä yhteisesti sovitun arvopohjan mukaan? Vai onko helpompi kuitenkin tulkita niitä sen pohjalta, mikä on oma ihmiskäsitys ja maailmankuva? Entä, jos katsotaankin vain esiintyjien ulkoisia piirteitä ja etsitään niistä jotain samaistumisen tai vastenmielisyyden merkkejä? Onko luotto ihmisten kykyyn ymmärtää ja tulkita kokemuksiaan liian suuri silloin kun annetaan vain erilaisten mielipiteiden ja näkemyksien tulla esille ilman sen kummempaa taustoitusta? Mikä on journalismin vastuu tässä?
No, tuosta mainitun dokkarin asetelmasta ei pitäisi olla vaikeaa löytää vertailua perustuslain hengen mukaisiin arvoihin. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo riittänevät jo erottelemaan näkemykset kyseisten henkilöiden ihmiskäsityksistä ja arvoista. Koti, jos sillä tarkoitetaan heteroseksuaalisen parisuhteen vaihtoehdotonta mallia, ei kuulu perusarvoihin. Uskonto, jos sillä tarkoitetaan kristillisen uskon vaihtoehdottomuutta, ei kuulu näihin. Isänmaa, jos sillä tarkoitetaan kansallismielisyydestä kumpuavaa vaihtoehdottomuutta kansalaisuuden perustana, ei kuulu perusarvoihin.
Jos ihmiset eivät ole tarpeeksi kypsiä itse suhteuttamaan omia arvojaan yhteisiin, antaa-kaikkien-kukkien-kukkia johtaa vain keskustelun polarisaatioon. Jäämme mielenkiinnolla, mutta vaurautuneina, odottamaan seuraavaa YLE:n Perjantai-ohjelmaa, jossa tälle arvokeskustelulle annetaan mahdollisuus. Areenassa jo nähtävissä oleva dokkari aiheesta ei ainakaan lupaa mitään hyvää. Toimittajakin kun näköjään sekoittaa sujuvasti arvot ja mielipiteet. Erilaiset mielipiteet tulee hyväksyä. Arvoja, jotka ovat ristiriidassa universaaleihin, ei.