Naurattiko vanhuksen yksinäisyys?

12.02.2019

Perinteisesti poliittiset jakolinjat löytyvät ulottuvuuksista oikeisto-vasemmisto ja liberaali-konservatiivi. Ensin mainitussa erottuvat näkemykset valtion roolista talouspolitiikassa ja jälkimmäisessä arvot yksilön asemasta yhteiskunnassa: yksilöt ovat vapaita ja tasa-arvoisia toimijoita vs. yksilön osa määräytyy ryhmän statuksen mukaan: työ, perhe, isänmaa.

Viime aikoina näiden rinnalle on hivuttautunut kolmaskin ulottuvuus, joka jakaa ihmisiä edellisten tavoin, mutta tätä ulottuvuutta on vaikeampi nähdä vielä selkeästi ja sen takia sitä on myös vaikea määritellä.

Jakolinja syntyy erilaisista ihmiskuvista eli käsityksestä siitä minkälainen ihminen on ja minkälaiseksi hänen tulisi tulla. Näkemys on sen verran uusi, että selkeitä käsitteitä tähän ei ole vielä muodostunut. Aika sitten näyttää, mitkä käsitteet yleistyvät. Toivottavasti näin tapahtuu pian, että jakolinja tulee näkyväksi.

Jatkumon toista suuntaa antavana on käsitys ihmisestä omaa etu tavoittelevana ja toisia vastaan kilpailevana yksilönä, joka pyrkii hankkimaan itselleen taloudellista vaurautta ja sosiaalista menestystä. Tätä ihmistä ohjaa talousajattelu. Sen pohjalla on oikeistolainen näkemys talouspolitiikasta, mutta muilta arvoiltaan ajattelu voi olla liberaalia tai konservatiivista.

Vastakkaista suuntaa antavana on käsitys ihmisestä yhteisöllisenä toimijana, joka pyrkii toimimaan yhteisön hyvinvointia edistävänä ja eriarvoisuutta vähentävänä yksilönä. Tätä ihmistä ohjaa altruismi. Suunta on arvoiltaan liberaali, mutta kannattaja voi suosia sekä valtiojohtoisempaa taloutta että vapaita markkinoita.

Jakolinjana näiden välillä toimii suhtautuminen eriarvoisuuteen. Talousajattelijalle eriarvoisuus on hyväksyttävää, eikä ongelma ole nähdä esimerkiksi työttömiä laiskureina sossupummeina, köyhiä kykenemättöminä hoitamaan itse omia talousasioitaan ja ympäristökriisejä kiinalaisten ja intialaisten syynä.

Oli vain ajankysymys kun joku heistä kertoo, että vanhuksen yksinäisyys on hänen omaa syytään. Näin julisti kirjailija Tuomas Kyrö eilen MTV3:n viihdeohjelmassa Pitääkö olla huolissaan. Jos katsoit ja nauroit, vieläkö naurattaa?