Normikilpailu

02.07.2020

Katri Saarikivi kirjoittaa hyvän kolumnin siitä, miten normit pitävät yllä luottamusta yhteiskunnassa. Kun uskomme, että muutkin ihmiset käyttäytyvät yhteisten normien mukaan, heihin voi luottaa. Jos normeja rikotaan yleisesti, luottamus katoaa ja syntyy vastakkainasettelua.

Valehteleminen on yksi tällainen luottamusta rapistuttava norminpurkuyritys. Sissela Bok kirjoittaa tästä kirjassaan Miksi valehtelemme. Jos ihmiset valehtelevat kaiken aikaa, keneenkään ei voi luottaa ja kaikki asiat pitäisi tarkistaa itse. Se olisi pirun työlästä.

Saarikiven kolumnin kommenteissa putkahtaa esiin pari ajatusta aiheesta. Eräs kommentoija puhuu kilpailevista normeista. Ajatus lienee sellainen, että jokaisella voi olla sellaiset normit kuin itse haluaa, jolloin normien välillä voi ikään kuin valita.

Kansanedustajan vieraslajipuheenkin voi siten liittää normien väliseen kilpailuun. Joidenkin normit sallivat vihapuheen ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan ja sitten toisten normit eivät. Äänestyksessä ensimmäinen normiryhmä voitti kilpailun tuloksella 54 - 121. Vihapuhe sallitaan edelleen eduskunnassa.

Joku toinen kommentoija esittää sitten, että yhteiskuntarauhaa häiritseekin se, että maahan muuttaa ihmisryhmiä, joilla on erilaiset normit kuin kantaväestöllä. Koska nämäkin ryhmät ovat vähemmistönä edustettuina maassa, niin edellisestä voisi päätellä, että heidän norminsa ovatkin oikeutettuja.

Epäilemättä vähemmistöja löytyy maasta useampiakin ja jos heidän norminsa aina voittaisivat, niin siitäpä vasta soppa syntyisikin.