Normimuottiin

Miksi meitä yritetään sulloa samaan muottiin? Tämä näkyy varsinkin kyselytutkimuksissa. Kysymykset kun on yleensä laadittu normi-ihmiselle. Hän käy kohtuullisen hyväpalkkaisessa työssä, on perheellinen, omistaa auton, on perusterve ja sosiaalinen, kuluttaa kohtuullisesti kaikkea ja harrastaa monipuolisesti. Ihanteesta on tullut normi.

Hankala tilanne syntyy nyt kun digitalisaatio puskee läpi joka asiassa. Digipalvelut on nimittäin myös suunnattu tälle normi-ihmiselle. Pahinta on se, että myös julkisten palveluiden siirtyessä digitaalisiksi oletetaan, että niitä käyttävä kansalainen täyttää normiodotukset. Jospa vain tekoäly osaisi keskustella luovasti kansalaisen yksilöllisessä tilanteessa niin kuin toinen ihminen osaisi. Mutta, kun ei osaa. Kone jää luuppiin toistamaan viestiä: "voisitko muotoilla kysymyksesi vähän yksinkertaisemmin?". Varmaan kunnes kysyt juuri sitä, mitä sinun odotetaankin kysyvän. Tai kun kysyt turhautuneena, mikä päivä tänään on.

Mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu vasta kun ihminen ymmärtää ja osaa sovittaa itsensä tähän normilaatikkoon. Jos et osaa, niin putoat ulos.

Yli miljoona ihmistä Suomessa asuu yksin. Vähän vähemmän on köyhyysrajan alapuolella. Kaikilla ei ole autoa. Useilla kansalaisilla ei ole varaa shoppailla ja joillakin ei ole edes kiinnostusta siihen. Kolmannes on kärsinyt mielenterveyshäiriöistä ainakin joskus elämänsä aikana. Jotkut viettävät mielummin aikaa kotonaan, eivätkä tarvitse kalenteria. Ole siinä sitten normi.

Räikeä esimerkki näistä odotuksista oli eilin YLE:n testi siitä, miten ihminen käsittelee suruaan läheisen kuoltua.

"Tämä surureaktiotesti on kehitetty tutkimalla perheenjäsenensä menettäneiden normaalia surua."

Siis hei, mikä on normaali suru?

Kuka sen määrittää? Eikö jokainen koe surunsa omalla tavallaan? Eikö jokainen elämäntilanne ole erilainen? Entä, jos et koekaan surua normitavalla? Miten siihen pitäisi suhtautua? Oletko huono ihminen, jos et sure niin kuin sinun kuuluisi surra.

Voi herran pieksut, mihin tämä maailma on menossa?

No, kun selviää, että tämän testin juuret on amerikoissa, niin ymmärtää mistä on kysymys. Ihmisten sullominen samaan muottiin palvelee talouselämän tarpeita. Heitä on helpompi ohjailla kun luovuudelle ei jätetä tilaa. Surukin saadaan sitten varmaan kohta tuotteistettua markkinoille ja sen käsittelyyn myytyä kaikenlaista. Ellei ole jo.