Nöyryyttämisen kulttuuri voi hyvin

Eduskunta keskustelee EU:n elvytyspaketista. Jakolinjat selvät. Hallitus kannattaa yhteisvastuuta, oppositio vastustaa: suomalaisten veronmaksajien rahoja ei saa siirtää etelään, jossa ne maat ovat ihan itse tuhonneet taloutensa. On siis 'me' ja 'ne muut'. Me olemme hyviksiä, ne muut pahiksia.

Samaa ajattelua on ihan arkisissakin kuvioissa. Taloyhtiöissä, yhdistyksissä, tiekunnissa ja oikeastaan kaikissa ihmisten muodostamissa yhteisöissä sama jako määrää, miten homma menee. Jakolinjat löytyy maalaisista ja kaupunkilaisista, vanhoista opiskelijoista ja uusista, varusmiesjermuista ja alokkaista.

Yhteistä näille on nöyryyttämisen kulttuuri. Alokkaiden simputukset ja nasujaiset ihan hyväksyttyjä yhteisön sisällä. Taloyhtiöissä, yhdistyksissä ja tiekunnissa yhdenvertaisuudella pyyhitään paikkaa, johon aurinko ei paista. Nöyryyttämällä toisia ylläpidetään omaa valtaa. Isännöitsijälle se on osoitus ammattitaidosta.

Nöyryytyksen kohteina on aina ne muut. Vieraat tai heikompiosaiset. Työttömät on sohvalla makaavia luusereita ja köyhyys on oma valinta. Hukkuvien venepakolaisten pelastaminen pitäisi määritellä rikokseksi, sanovat ne nöyryyttäjät.

Mistähän tarve nöyryyttää syntyy? Nöyryyttäjät testaavat: erottelevat jyvät akanoista. Jos et kestä nöyryytystä, jäät ulkopuolelle. Jos kestät, kuulut meihin. Sinussa on silloin ainesta nöyryyttää vuorostasi muita.

Nöyryyttäjääkin kun on nöyryytetty aikanaan. Kiusattu koulussa, halveksittu ja hylätty. Siitä jää reikiä itsetuntoon. Ne voi paikata hankkimalla valtaa. Valtaa muihin, nöyryyttämällä. Someaika on nostanut nöyryyttämisen kulttuurin kukoistukseen: "nykyisin ihmiset loukkaantuu niin helposti."

Jos siis EU:n elvytyspaketti johtaisi siihen, että 'me' joudumme maksamaan 'niille', niin niitä muita ei pääsekään nöyryyttämään. Se tarkoittaisi oman jo unohdetun nöyryytyksen uudelleen kokemista. Muiden auttaminen kun palauttaisi mieleen oman hylätyksi tulemisen tuskan. Se nostaa vihan ja jonkun pitää se ottaa vastaan, että helpottaa.