Olkiukkoja purematta nielevät

Purra piti linjapuheensa eilen. Sitä ei kannata purematta niellä, vaikka media sen tekeekin haastamatta näkyvää poliittista vaikuttajaa, jota tietenkin uteliaana kuunnellaan nyt laajasti.

Purran puhe vilisee olkiukkoja. Hän laittaa ajatuksia toisten päähän, vaikka väittää muiden tekevän niin heille. Otetaanpa pari esimerkkiä sekä HS:n että YLE:n referoinneista.

"Purra nosti esimerkiksi Espoon, jossa hän totesi suomalaisten olevan 2050-luvulla vähemmistö. Tätä hän ei pitänyt hyvänä kehityssuuntana.

'Olen vakuuttunut siitä, että suurin osa suomalaisista ei pidä tästä kehityksestä. Toinen asia on se, uskaltavatko he sanoa sen ääneen', Purra sanoi."

Hän siis jatkaa vanhaa väestönvaihtoteoriansa kannattamista, vaikka se on todettu kuvitelmaksi. Lisäksi hän laittaa ajatuksia toisten päähän väittämällä, että suurin osa kansasta olisi samaa mieltä hänen kanssaan.

"Purran mukaan perussuomalaisista puhuttaessa vaikuttaa siltä, että muut katsovat voivansa sanella, kuinka paljon perussuomalaiset voivat joustaa omista tavoitteistaan."

Ei kukaan pyri sanelemaan. Yleisesti muut kunnioittavat toisten vapautta ajatella.

"Välillä tuntuu, että keskustelua arvoistamme käydään ikään kuin olisimme vajaavaltainen toimija, muiden avunannon ja hyväksynnän varassa."

Jälleen omia kuvitelmia toisten ajatuksista vailla perusteita.

"Määrittelyoikeus itseemme, vaikkapa ihmiskäsitykseemme, on annettu muille. Lähtökohta on täysin väärä. Perussuomalaisessa arvopohjassa tai tärkeimmissä näkemyksissämme ei ole mitään hävettävää tai epäselvää."

Tämä on oikeastaan kaikkein pahin ja jopa vaarallinen. Ei kukaan määrittele heidän ihmiskäsitystään heidän puolestaan. Saavat sen tehdä ihan itse vapaasti. Sen sijaan muut voivat tulkita sen puolueen edustajien puheista ja teoista. Väittämällä, että muilla olisi muka valta määritellä toisten ihmiskäsitys mitätöidään muiden mahdollisuus omaan tulkintaan.

Vaarallisen tästä tekee ilmaisu, että heillä ei ole ihmiskäsityksessään mitään hävettävää. Silloin Purra irtisanoutuu yhteisistä normeista ja moraalikoodista, jolloin häpeää ei tarvitse enää tuntea, jos niitä rikkoo. Sama näkyy sitten myös esimerkiksi oikeuslaitoksen, tieteellisen tutkimuksen ja poliittisen järjestelmän arvon mitätöinnissä.

Jos media ja muut vaikuttajat jatkavat tämän sormien läpi katsomista ja retoriikka normalisoituu edelleen, seurauksena on moraalitajun rappio. Jäljet näkyvät jo nyt. Kuka haluaa enää vaikuttaa politiikassa, jos pelkona on joutua kiusaajien ja häiriköiden hampaisiin.