Omaan nilkkaan ampujat

Pippurisumutegate -keskustelu velloo varmasti vielä pitkään ja tulee saamaan lisää puhtia kun oikeusviranomaiset ottavat kantaa poliisin toimiin. Mielenosoittajathan itse rikkoivat lakia ja ottavat vastaan oikeusvaltion rangaistukset mukisematta. Mutta pysähdytäänpä hetkeksi pohtimaan sitä, mistä tässä voisi olla pohjimmiltaan kysymys.

Lauri Snellmanin avartavassa jutussa on esitetty, että tapaukseen suhtautumista jakavat asenteet arvoliberaali/arvokonservatiivi -akselilla. Ensin pitäisi kuitenkin ehkä määritellä, mitä arvokonservatiivisuus voisi tässä tarkoittaa. Arvoliberalismi on sitten sen negaatio.

Arvokonservatiivin kanta tapaukseen menee suunnilleen seuraavan logiikan mukaan:

"Jokaisella on oikeus osoittaa mieltään, mutta mielenosoittajat rikkoivat lakia kun estivät liikenteen kulun. Poliisilla on oikeus turvata ihmisten oikeus vapaaseen liikkumiseen vaikka voimakeinoin, jos tilanne sitä vaatii."

Pointti tässä kannassa on nimenomaan yksilönvapaus, joka on uhattuna. Vaikka moittija ei itse olisi ollutkaan autolla liikkeellä tuolloin, hän samaistuu kuitenkin heihin ja kokee, että yksilönvapautta on loukattu. Se nousee yli kaiken muun laillisuuspohdinnan ja siksi poliisin oikeus voimatoimiin myös hyväksytään.

Tämä oikeuskäsitys viedään jopa niin pitkälle, että lainrikkojat tuomitaan ja rangaistaan jo paikan päällä. Kapsaisiinisumutteen aiheuttaman tuskan voikin tulkita arvokonservatiivin ajatuksissa ensisijaisesti rangaistuksena yksilönvapauden loukkaamisesta.

Tästä päästäänkin nykyisen arvokonservatismin ytimeen, joka on juuri tuo yksilönvapaus - niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Toisaalta, kuten Lauri Snellman esittää, arvokonservatiivi kannattaa myös valtion auktoriteettiin nojaavaa yhteiskuntamallia - ainakin kun omat yksilönvapaudet on uhattuna.

Yksilönvapaus on sen ihmiskäsityksen keskiössä, joka on noussut viime vuosikymmeninä konservatiivisen (eli muutosta vastustavan) ajattelun johtavaksi teemaksi. Ja tätä yksilökeskeistä elämäntapaa uhkaavat nyt nuo muutosta vaativat tahot.

Ne tahot vaativat, että yksilökeskeisestä elämäntavasta pitäisi luopua, jotta ilmastonmuutos ja muut viheliäiset ongelmat saadaan torjuttua. Kaiken tämän laillisuus/laittomuus-pyörittelyn takana on nimenomaan pelko oman elämäntavan muuttamisesta. Sen torjuminen, että minun itseni tarvitsisi muuttaa yhtään mitään omassa elämässäni. Ongelmat ovat kuitenkin kiistatta kasvaneet käsikädessä tämän ajattelun mukana viimeisen 40-50 vuoden aikana.

On kaiketi ihan inhimillistä, että ihminen ajattelee ensisijaisesti oikeuden toteutumisesta niin, että jos joku aiheuttaa minulle pahaa, niin hän on siitä vastuussa. Vähän vaikeampi on myöntää, että jos itse on tehnyt muille pahaa, niin on siihen syyllinen.

Kaikkein vaikeinta on myöntää, että itse on syyllinen itselle tehtyyn pahaan. Se onkin inhimillisen kasvun yksi merkkipylväs. Sitä voi kutsua tässä tapauksessa myös ekososiaaliseksi sivistykseksi. Silloin yhteinen hyvä asetetaan yksilönvapauden yläpuolelle. Lienee arvoliberalismin ja arvokonservatismin yksi merkittävä ero.

Ps. Monet kommentoivat somessa, että mielenosoitus oli typerä, koska se vei huomion itse asiasta poliisin voimankäyttöön. Omalla kommentillaan he vahvistavat juuri tätä.