Omistamisen politiikkaa

Tarkastellaanpa hieman kahden nyt vallassa olevan pääpuolueen poliittisten ohjelmien muutamaa kohtaa. Ensimmäinen lupaa lisätä aineellista hyvinvointia ja toinen kannattaa yksityisomistusta. Kelpaavat varmasti useimmille.

Aineellinen hyvinvointi tarkoittanee erilaisten tavaroiden ja muiden materiaalisten hyödykkeiden omistukseen hankintaa ja niiden lisääntyvää käyttöä. Taustalla on siis talouskasvu ja sen mukanaan tuoma lisääntynyt ostovoima, jonka ansiosta kansalaiset saavat onnea erilaisten aineellisiin tarpeisiin tuotettujen härpäkkeiden muodossa. Tästä onnesta jäävät kuitenkin paitsi heikompiosaiset kuten työttömät ja työhön muuten syystä tai toisesta kyvyttömät. He eivät pysty kuluttamaan tarvittavaa määrää näitä hyödykkeitä ja se jarruttaa talouden kasvua ja kuormittaa valtion taloutta, joten tärkeimmäksi tavoitteeeksi onkin tullut työllisyyden parantaminen.

Talouskasvuun perustuva yhteiskuntamalli on kuitenkin joutumassa pahaan ristiriitaan aiheuttamiensa ympäristöön kohdistuvien ongelmien vuoksi. Ilmastonmuutoksen torjuntaan kun sitä kulutusta pitäisi nyt alkaa vähentämään - ja rutkasti. Onkin mielenkiiintoista seurata, miten tämä vaikuttaa puolueen poliittiseen ohjelmaan, jossa luvataan nimenomaan lisääntyvää kulutusta.

Toinen puolueista tarjoaa siis ohjelmassaan tukeaan yksityisomistukseen. Siinä ideologinen tausta lienee sellainen, että kun ihminen omistaa jotain hän myös huolehtii siitä paremmin. Puolueen ympäristöministeri on vienyt tämän luottamuksen ihmisiin jopa niin pitkälle, että kirkkain silmin uskottelee, että kun ehdotetussa maakuntauudistuksessa ympäristöasioiden valvonta annetaan lupaviranomaiselle niin jokainen virkamies on kyllä vastuullinen ja tekee niin hyviä päätöksiä, että niiden valvonta on tuiki tarpeetonta ja lisäisi vain byrokratiaa.

Merkillistä on kuitenkin, että tuskin mikään muu toimiala on niin tarkkaan luvanvarainen kuin maatalous. Esimerkiksi nyt on vielä vähän aikaa syksyllä mahdollista toimittaa lantaa lietteenä pelloille ennen kuin se kielletään talveksi. Miksikö se kielletään? Siksi, että kun pellot jäätyvät, sitä ei voi enää sitoa maaperään ja ravinteet valuisivat myöhemmin ennen pitkää vesistöihin. Ilmeisesti kaikki peltonsa omistavat tai vuokranneet viljelijät eivät siis olekaan olleet niin vastuullisia kun tällaisia määräyksiä ja valvontaa tarvitaan. Ihan kaikkea ei ole vielä silti pystytty kontrolloimaan, kuten tästä voimme lukea.

Vielä virtaa vesi Vantaassa ennen kuin yksilönvapaus ja kollektiivinen vastuu saadaan jotenkin niputettua yhteen.