Ongelmien vähättelystä pari sanaa

Pitääkö olla huolissaan? on suosittu viihdeohjelma, jonka hauskuus perustuu siihen, että katsojaa helpottaa kun verbaaliakrobaatit keksivät selityksiä sille, miksi ei pidä olla huolissaan toisten murheista. Kysymys on siis ongelmien vähättelystä, joka onkin aika moniulotteinen ominaisuus ihmisessä niin kuin monet muutkin inhimilliset ominaisuudet ovat. Mutta tutkitaanpa aihetta vähän, koska se koskee jollain tasolla kaikkia meitä. Jos sinusta tuntuu, että tästä on turha olla huolissaan, tämä kirjoitus voi olla juuri sinulle tärkeä.

Ongelman vähättelyä voi katsoa ainakin kahdessa ulottuvuudessa. Ensin pitää tunnistaa koskeeko ongelma itseä vai jotain toista. Jos se koskee toista ihmistä, joka on huolissaan jostain, niin silloin ongelman vähättelyssä on kysymys oman empatiakyvyn vähyydestä riippumatta toisen ongelman vakavuudesta. Toisen huoli on aina hyvä ottaa vakavissaan.

Jos taas kysymys on omasta ongelmasta ja sen vähättelystä, niin silloin kysymys on riskinhallinnasta. Riski sisältää uhkan jostain ikävästä, joten sen taustalla on tunne nimeltä pelko. Tai, voi sitä kutsua myös turvattomuudeksi tai ahdistukseksikin. Silloin pitäisi tunnistaa itsessään se strategia, jota yleensä käyttää kun torjuu ahdistusta. Hyvä paletti keinoja löytyy esimerkiksi tästä kirjoituksesta (kts. kohta Minän puolustuskeinot - totuutta värittävät silmälasit).

Ongelmien vähättelyn taustalla voi olla ainakin joku näistä ahdistuksen torjuntakeinoista (roomalainen numero viittaa keinon patologisuusasteeseen):

Kaikkivoipaisuus (III) Henkilö selviää ahdistuksesta toimimalla tai tuntemalla ikään kuin hänessä olisi erityisiä kykyjä, joiden ansiosta hän on muita parempi.

Mitätöinti/vähättely (III) Henkilö liittää liioitellun kielteisiä ominaisuuksia () toisiin käsitellessään ahdistusta.

Kieltäminen (IV) Henkilö on kykenemätön myöntämään muille selviä ulkoisia tosiasioita.

Projektio (IV) Käsitelleessään ahdistusta, henkilö lukee omat, tiedostamattomat, impulssinsa, tunteensa tai ajatuksensa virheellisesti toisiin henkilöihin kuuluvaksi.

Rationalisaatio (IV) Käsitellessään ahdistusta henkilö löytää itselleen edulliset, mutta virheelliset, selitykset omalle/toisten käyttäytymiselle.

Splitting (V) Henkilö näkee itsensä tai toiset mustavalkoisesti joko hyvänä ja pahana kykenemättä samaan aikaan yhdistämään näitä ominaisuuksia koskemaan kyseistä henkilöä.


Jos kaipaa käytännön esimerkkejä näistä, kannattaa lukea nettikommentointia aiheista ilmastonmuutos tai luonnonvarojen ylikulutus.