Outouden torjuntaan, mars!

Ajallemme tyypilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu olennaisena ajatus siitä, että se on vain itsestä kiinni. Pitää vain nostaa itseään niskasta, jos joku ei oikein luonnistu elämässä. Jokainen on oman onnensa seppä. Eriarvoisuutta pidetään toki ongelmana, mutta helppo ratkaisu siihen löytyy, kun vastuu jätetään yksilölle.

Samaa ajattelua heijastaa Hesarissa (maksumuurin takana) esiintyvä HelsinkiMission projektijohtaja Ari Marjovuo, joka on kehittänyt yksinäisyyden torjuntaan omien sanojensa mukaan ainutlaatuisen menetelmän: muuta itseäsi.

Syy yksinäisyyteen löytyy Marjovuon mukaan ihmisen omasta käsityksestä itsestään, joka on vääristynyt. Ihminen kokee itsensä oudoksi. Siis ei-samanlaiseksi kuin ne ihmiset, joiden seurassa hän haluaisi olla. Ihminen kun on laumaeläin ja yksinäisyyden tunteen rooli on toimia kuin kuminauha, joka vetää takaisin lähelle laumaa. Poistamalla outouden tunne itsestä pääsee taas osaksi yhteisöään.

"Hoitomallin perusajatus on, että yksinäisyydestä kärsivä alkaa miettiä omia käsityksiään itsestään ja muista. Mitkä käsitykset ovat asiakkaan kannalta hyödyllisiä ja mitkä haitallisia? Olenko kaikissa asioissa outo? Olenko loppujen lopuksi outo lainkaan?"

Hoidolla pyritään siis saamaan yksinäisyydestä kärsivä muokkaamaan omaa käsitystä itsestään eli identiteettiään samanlaiseksi kuin muut, jolloin ihminen ei tunne olevansa outo kummajainen. Olemalla samanlainen kuin muut yksinäisyyden tunne hälvenee ja - hups - ongelma katoaa.

Tänään, tänä erityisenä perjantaina, ihmisille on annettu oiva mahdollisuus toteuttaa Marjovuon menetelmää ihan omin päin kiiruhtamalla shoppailemaan identiteettejä yksinäisyyden torjumiseksi, kun niitä halvalla saa. Jos nyt joku tyhjä tunne vielä jäi vaivaamaan, niin aikaa riittää vielä vajaa kuukausi sen täyttämiseen. Ja sitten kun kinkut on sulatettu alkaa taas uusi mahdollisuus, kun kauppojen identiteettihyllyt pitää saada tyhjiksi.

Entäpä, jos asiaa lähestyisikin toisesta näkökulmasta? Jospa yksinäisen kokema outous ei olekaan se syy ongelmaan, vaan muiden suhtautuminen outouteen? Jospa ongelma onkin siinä, että se lauma ei hyväksy outoutta toisessa ja sen takia vieroksuu häntä?

Nimittäin toinen tapa päästä eroon outouden aiheuttamasta yksinäisyyden tunteesta voisi olla se, että yhteisö tukeekin toisen kokeman outouden hyväksymistä. Voisi jopa pitää sitä erinomaisena saavutuksena ja ymmärtää, että siitä voisi olla iloa koko laumalle. Talousjärjestelmämme menee kyllä sitten uusiksi.

PS. Outouden torjuntaan voi käydä myös tutustumalla itseen, jos se tuntuu vieraalta.