Öyhällistön esiinmarssi

Maamme kulttuuriin on noussut vaikuttamaan uusi ryhmä ihmisiä. Heitä voisi kutsua uusrahvaanomaiseksi sivistysköyhällistöksi eli öyhällistöksi. Se vietti aikaansa vuosikausia pienissä koloissaan peräkammareissa ja huoltoasemien baarien pöydissä kunnes somen voimaannuttamana se yhdisti voimansa ja marssi esiin vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen sekä politiikan että julkisen keskustelun kautta.

Erityisen huomattavaa tuossa ryhmässä on se, että se on omaksunut negatiivisen identiteetin:

"Negatiivinen identiteetti tarkoittaa uhmakasta pyrkimystä olla juuri ympäristön toiveiden vastainen. Nuori suojaa näin itseään ympäristön paineelta. Negatiivinen identiteetti perustuu siihen, mistä lasta on moitittu tai minkä hän on kokenut häpeälliseksi."

Tuo tapahan on tyypillistä murrosikäiselle, joka pyrkii pääsemään irti vanhempien auktoriteetista kapinoimalla heitä vastaan, kun on ensin saanut maistaa hieman vapauden huumaa tunnistettuaan oman fyysisen voimansa kehittymisen.

Normaaliin ihmisen kehitykseen kuuluu se, että kun on päässyt irti vanhempien ohjauksesta nuori alkaa kasvaa itse kohti aikuisuutta ja vastuullisuutta, jotta voi ottaa vuorostaan ohjakset käsiinsä yhteisöllisessä toiminnassa. Tätä kehitystä öyhällistössä ei kuitenkaan pääse tapahtumaan, vaan he ovat juuttuneet tuohon negatiiviseen identiteettiin, jonka voimin he alkavat toimia yhteisössä omalla ainutlaatuisella tavallaan aikuisenakin.

Negatiivisen identiteetin antama uhmakkuus ohjaa heitä kapinoimaan tekemällä huonosta käytöksestä voimaannuttavan tavan olla olemassa. Heidän tulkintaansa sananvapaudesta kuuluu se, että se sallii toisten loukkaamisen, josta esimerkkimme Twitteristä:

"Totta vitussa toista saa loukata ilman, että siitä tehtäisii laitonta. Haista vittu Taponen! Noin, nyt loukkasin sua. Tee rikosilmoitus."

Huonon käytöksen hyväksyttävyys saavutetaan kääntämälllä ympäri sellainen käsite kuin toisten mielen pahoittaminen, joka yleensä pyritään estämään omalla vastuullisella käytöksellä. Koska öyhöttäjä pitää loukkaantumista heikkouden merkkinä, sen aiheuttaminen antaa voiman tunteen, jota somen algoritmit sitten vahvistavat.

Kaiken tämän takana on jo varhaisessa lapsuudessa koettu jonkun asteinen kaltoinkohtelu, joka on estänyt syyllisyyden tunteen käsittelyn suotuisasti. Syyllisyydestä on tullut äärimmäisen kipeä tunne ja se pyritään torjumaan kaikin keinoin. Syyllisyys suotuisasti käsiteltynä kun johtaisi huoleen ja vastuuseen, joiden pitäisikin kehittyä viimeistään murrosiän jälkeen. Öyhällistössä ei näin kuitenkaan ole tapahtunut ja siksi sananvapauteen kuuluvaa vastuutakaan ei synny.

Lisää tukea öyhällistö on saanut kaupalliselta medialta, joka tykkää kaikesta tunteita herättävästä sisällöstä, johon öyhöttäminenkin kuuluu. Sellaiset suositut tv-ohjelmat kuten Pitääkö olla huolissaan? tukevat tätä. Ehkä näemme vielä joskus ohjelmasta uuden version: Pitääkö tästäkin loukkaantua?


PS. Tässä artikkelissa on esitetty hyviä vinkkejä someöyhötykseen reagointiin.