Pahesignalointia ja passivismia

On se jännää, miten käsitteillä tahtoo olla taipumus muuttaa merkitystään täysin päinvastaiseksi. Tai eihän se käsitteiden vika ole, vaan ihmisten, jotka niitä käyttävät.

Otetaan vaikka woke. Alun perin sillä tarkoitettiin valveutuneisuutta ja yhteiskunnallista tietoisuutta positiivisessa mielessä. Vastuullisuutta vähemmistöjen asemasta ja syrjinnän vähentämisestä. No, sitten sen merkitys muuttuikin negatiiviseksi haukkumasanaksi, jolla oikeistopopulistit ivaavat liberaaleiksi tunnistamiaan henkilöitä.

Entäs aktivismi? Sehän yleensä ymmärretään jonkun haluna ajaa kannattamaansa asiaa käytännön toimenpiteillä. Aktivisti on aloitteellinen ja proaktiivinen. Yleensä tällainen mielletään positiivisena vastuunkantona yhteisten asioiden puolesta. No, nykyisin aktivisti on muuttumassa haukkumasanaksi, jolla mollataan varsinkin niitä samoja woke-ihmisiä, jotka tarttuvat toimeen asioiden muuttamiseksi.

Sitten on tämä hyvesignalointi tai moraaliposeeraus. Paitsi, että niillä ei ole koskaan ollut positiivista merkitystä, koska ne on keksitty tarkoituksella mitätöimään muiden (taas woke-ihmisten) pyrkimystä tehdä hyvää toisille ja kääntää se tekopyhyydeksi.

Miksi emme siis vastaavasti alkaisi puhua pahesignaloinnista tai passivismista? Törkypuheita suoltavasta somesoturista voisi hyvin puhua pahesignaloijana. Myös kaikkia niitä, joiden mielestä ilmastonmuutosta ja muita ympäristökatastrofeja on turha torjua syystä tai toisesta, voisi kutsua passivisteiksi. Passivisti kun ei itse laita tikkua ristiin, vaikka maailma palaisi ympärillä.

Vielä yksi ehdotus. Turvallisuus puskee nykyisin joka paikkaan. Puhutaankin turvallistamisesta, jolla tarkoitetaan minkä tahansa poliittisesti ajettavan asian perustelua turvallisuudella. Turvallisuuden sijaan kannattaisikin puhua turvattomuuden hallinnasta. Se kääntäisi käsitteen näkökulmaa ja veisi fokuksen siihen mistä pitäisikin puhua. Turvallistamiselta putoaisi pohja pois ja politiikasta tulisi taas vähän rehellisempää.