Pakkohoitoa

Hesarin lukija kirjoittaa fiksusti, miten ihmiset eivät toimikaan rationaalisesti eli fiksusti koronaepidemian hillitsemisessä. Järki sanoisi, että noudatetaan ohjeita, mutta tunteet ja asenteet ohjaavatkin olemaan noudattamatta ohjeita. Vallankäyttäjien ihmiskäsitys on hänen mukaansa väärä.

Mielipidekirjoittaja, vaikka psykologi onkin, ei kuitenkaan ole ilmeisesti pohtinut liiemmin sitä, miksi ihminen sitten toimii tunteiden pohjalta ja mikä sellainen tunne voisi olla. Siksi hän varmaan näkeekin ainoana mahdollisuutena sen, että ihmiset pitää pakottaa toimimaan järkevästi. Maskipakko peliin!

"Tarvitaan jämäkkää johtamista. Pakkokeinoja pitää ymmärtää, uskaltaa ja voida käyttää ennen kuin valtavaa tuhoa on jo tapahtunut."

Jos nimittäin tiedettäisiin enemmän siitä, mikä tunne ohjaa ihmistä toimimaan järjettömästi, niin se voisi antaa toisenkin mahdollisuuden ohjata heitä toimimaan paremmin. Jos tuon tunteen saisi jotenkin tehtyä tietoiseksi, niin ihmiset saattaisivat pärjätä ilman pakkokeinojakin. Mikä siis tuo tunne voisi olla? Tätä pitäisikin tutkia enemmän. Mutta, koska tiedossa ei ole näitä tutkimuksia, niin veikataan vähän.

Veikkaus on turvattomuus niin ristiriitaiselta kuin se voi kuulostaakin. Tässä pitää ymmärtää se, minkälaisia keinoja ihmisellä on turvattomuuden hallintaan.

Yksi niistä on identiteetti. Jos ihmisellä on hyvin kiinteäksi muodostunut kuva itsestään, se antaa turvallisuuden tunteen. Tuota omakuvaa rikkoisi se, että vetää naamalleen typerän maskin. Varsinkin kun sitä vaativat sellaiset ihmiset, jotka muutenkin tämän ihmisen mielessä haluavat kyseenalaistaa hänen identiteettinsä. "Minähän en mitään maskia naamalleni vedä. Et sä mua määrää." Joustavamman identiteetin omaavan minäkuvaa maski ei pahemmin hetkauta.

Toinen turvattomuutta aiheuttava tunne on syyllisyys. Maskin kun tiedetään ehkäisevän ennen kaikkea omaa tautia tarttumasta muihin, niin ajatuksen siitä pitäisi johtaa syyllisyyden tunteeseen, kun kuvittelee mielessään tartuttavansa toisia. Ihminen, joka osaa käsitellä syyllisyyden tunnettaan, pohtii sitä, kantaa huolta muista ja vetää maskin naamalleen. Ihminen, joka ei pysty kohtaamaan omaa syyllisyyden tunnettaan, pyrkii piilottamaan sen monin erilaisin keinoin. Kun se on piilossa, ei ole mitään syytä vetää typerää maskia naamalleen.

Oikeastaan edellinen pätee myös ilmastonmuutoksen ja muiden viheliäisten ongelmien torjuntaan ihan samalla tavalla. Jäämmekö siis odottamaan, koska joku alkaa vaatimaan pakkokeinoja turhan kuluttamisen lopettamiseen "ennen kuin valtavaa tuhoa on tapahtunut"? Ne markkinavoimat osaavat kyllä ohjata ihmisiä kuluttamaan enemmän muokkaamalla tunteita, kumma kyllä.