Passi ja mielenterveys

Kadonnutta luottamusta kaipaillaan politiikan piirissä. Minne lie kadonnut? Merkit on kyllä näkyvissä kun seuraa eduskunnan touhuja: tahallaan väärinymmärtämistä, ivallisia hymyjä huulilla toisten puhuessa, ohipuhumista, asioiden vääristelyä ja muunneltuja totuuksia (ent. valehtelu). Aikuiset ihmiset möläyttelee kuin kakaralauma. Käytös kuin alakoulun välitunnin kiusaajilla. Ja entäs tämä?

Sopii tietysti kysyä kuka ne poliitikot on sinne eduskuntaan valinnut? Edustavatko kansaa ja heijastavat kansan luonnetta ja ominaisuuksia? Näinhän se on uskottava demokratiassa. Jos sivistynyt käytös on alkanut kadota kansan edustajilta, sen on täytynyt myös kadota kansan joukoilta. Havainnon tekee näkyväksi kun lukee uutismedian poliittisia aiheita käsittelevien juttujen kommenttipalstoja.

Epäilemättä meissä ihmisissä on sekä hyviä että huonoja puolia. Pystymme olemaan sekä toisia kunnioittavia että ilkeitä. Hyväntahtoisia ja mukavia, mutta myös julmia, epärehellisiä ja välinpitämättömiä.

Mikä sitten saa nuo parhaat puolet esiin ja vaimentaa huonoja? Varmaankin yhteisöllä, johon kuulumme, on suuri vaikutus. Jos se painottuu hyvien puolien hyväksymiseen, sitä voisi kutsua sivistykseksi. Huonojen puolien kurissapitämisen keinona on häpeä. Yhteisön silmien alla tehdyt ilkeydet estää muiden katse.

Toisaalta sitten taas, jos häpeä ei kuulu tunnevarastoon ollenkaan, niin mikään ei pidättele ilkeilyä. Eikä sitä pidättele tietenkään mikään, jos ilkeily on omassa yhteisössä jopa suosittua. Jos yhteisö on vieraantunut sivistyksen arvostuksesta.

Wikipediassa sivistys määritellään näin:

"Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta."

Sivistyksen arvostuksen puute on siis jonkun näiden kolmen tekijän arvostuksen puutetta. Ei välitetä totuudesta, ei arvosteta viisautta, eikä pidetä silmiä ja korvia auki. Tuntuuko tutulta kun seuraa eduskunnan istuntoja?

Sivistyksen katoamiseen vaikuttaa hyvin paljon se, miten suljettu ja homogeeninen (tasakoosteinen) yhteisö on, jolloin käsitys totuudesta hämärtyy, viisaus pelkistyy ja näköpiiri supistuu. Jos taas yhteisöön kuuluu monenlaisia eläjiä, sivistyksellekin on silloin enemmän tilaa. Mitä kauemmaksi tällaisista monimuotoisuuden keskittymistä joutuu, sitä vähemmän tilaa on sivistykselle.

Jos sivistystä arvostaa, kannattaisi siis pyrkiä etsiytymään yhteisöön, jossa on tarjolla monenlaisia erilaisia ihmisiä. Se vaan alkaa olla koko ajan vaikeampaa näinä aikoina tässä maassa. Oman mielenterveyden kannalta on varminta pitää passi aina voimassa.