Performanssia ikä kaikki

Christopher Lasch kirjoitti narsistisesta yhteiskunnasta 70-luvun lopulla samoihin aikoihin kun Margaret Thatcher ja Ronald Reagan aloittelivat länsimaissa uusliberalistisen politiikan esiinmarssin, joka jatkuu yhä vieläkin. Vähän tuoreempia havaintoja on tehnyt nyt eläkkeellä oleva professori Liisa Keltikangas-Järvinen kun hän kertoo kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (2010), että vielä 60-luvulla narsistisia piirteitä ihmisessä pidettiin vieroksuttavina, mutta tänä päivänä ne ovat ihanteellisia ihmisluonteen kuvauksia.

Yksilökeskeisyyden korostuessa itsekkyydestä on tullut hyve. Yksilön vastuuta painotetaan ja itseriittoisuus patologisena luonteenpiirteenä onkin tavoiteltava saavutus. Jokainen olkoon oman onnensa seppä. Kun ennen yritykset tarjosivat töitä kansalaisille niin tänä päivänä 'työn tarjonta' tarkoittaa päinvastoin työntekijän roolia ja aktiivisuutta, johon kansalaisia pitää nyt patistella rangaistusten uhalla. Ihanteena on se, että jokainen ihminen luo itsestään yrityksen, oman brändinsä jämäkkääseen elämänhallintaan: CEO Of Me Inc.

Tavoitteena näyttäisi olevan se, että ihmisen pitää tehdä elämästään performanssi menestyäkseen. Somehan on tässä ollut erinomainen apuväline. Televisio-ohjelmista iso osa on jo tositv-tyyppistä performanssia ja standup-esitysten suosio kasvaa. Osataanpa jopa normalisoida yleensä epämielyttävänä pidettävästä diivailusta salonkikelpoista sosiaalista toimintaa kun järjestetään namedroppaukseksi kutsuttuja kilpailuja yleisön viihteeksi. Siinä siis esiintyjä kertoo tilanteista, joissa on jollain tavalla päässyt julkkisten kaveriksi ja sen avulla voi sitten kerätä sosiaalisia pisteitä oman elämänperformanssinsa tueksi.

Samaan aikaan kuitenkin raportoidaan Suomen koulutustason tipahtamisesta ja lisääntyvistä lasten psykiatriapalveluiden tarpeista. Molemmissa ollaan havaittu yhtenä syynä liian kovat vaatimukset lasten itseohjautuvuudesta, omatoimisuudesta ja ryhmätoimintakyvyistä, joita ollaan ajettu sisään koulutusjärjestelmään viime vuosina. Lapsilta odotetaan siis ikään kuin valmiina samanlaisia taipumuksia, jotka ovat ihanteina aikuisten omassa yksilökeskeisessä ajatusmaailmassa. Tulokset ovat huolestuttavia.