Perustuslakikriisejä pukkaa

20.11.2019

Elämme kroonisessa perustuslakikriisissä. Tai oikeastaan kahdessa. Tätä ei tunnuta oikein tiedostavan, vaikka kriisi näyttäytyy päivittäin.

Perustuslakikriisi no. 1

Ensimmäinen näkyy perustuslain ja ihmisluonnon välisenä ristiriitana.

6 §: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Perustuslain pitäisi taata kansalaisten yhdenvertaisuus, mutta se on jatkuvasti uhattuna. Ihmisluonnolle on ominaista tarve kuulua johonkin ryhmään. Ryhmäytyminen johtaa siihen, että syntyy vertailu eri ryhmien välillä. Oma lauma nähdään aina arvokkaampana kuin toinen. Yhdenvertaisuus ei toteudu silloin ihmisten mielissä ja se on ristiriidassa perustuslain kanssa.

Tästä väännetään jatkuvasti ja varsinkin kansallismielisyys on laumautumisen muotona kärjistänyt ristiriitaa. Tänään Hesarissa kerrottiin siitä, kuinka valtakunnansyyttäjä yrittää selventää sitä, mikä tekee vihapuheen rikokseksi ja hän palauttaa kysymyksen ihmisyyden perusasioihin ja siihen miten ihmisyys ylipäätään tulkitaan.

"Nyt ei usein tahdota muistaa tai ymmärtää, mitä ihmisyydellä tarkoitetaan. Tai sitten on ihmisiä, jotka aidosti ajattelevat, ettei kaikilla ole samaa ihmisarvoa."

Niin on. Paras myöntää se.

Syyttäjä ehdottaa lain tarkentamista, mutta ongelmahan ei ole laissa, vaan lukutaidon ja ymmärryksen eli sivistyksen tasossa, jota pitäisi nostaa. Ei sitä lain sanamuodoilla voi parantaa.

Samassa lehdessä tuodaan esiin kysymys yhdenvertaisuuden ongelmista laajemminkin. Suomi ei ole oikein kunnostautunut oman perustuslakinsa tulkinnassa.

"Vuoden 2002 jälkeen suomalaiset järjestöt ovat tehneet lukuisia kanteluita komitealle, ja niiden seurauksena Suomi on saanut monia huomautuksia perusoikeuskirjan rikkomisesta."

Heikommassa asemassa olevia ihmisryhmiä kuten vanhuksia, työttömiä ja lapsia ei olla kohdeltu perustuslain yhdenvertaisuuden hengen mukaisesti ja siitä on tullut pyyhkeitä.

Ihmisten niputtaminen ryhmiin ei johda mihinkään hyvään.

Perustuslakikriisi no. 2

Toinen näkyy perustuslain ja luonnon välisenä ristiriitana.

Se sisältyy itse perustuslakiin ja sen kahteen eri pykälään:

15 §: Jokaisen omaisuus on turvattu.

vs.

20 §: Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.

Vastuu rajautuu siihen, kun kysymys ei ole omasta omaisuudesta. Omistamalla maalla olevalle luonnolle saa tehdä mitä ikinä huvittaa, kunhan siitä ei synny taloudellista vahinkoa kenellekään muulle. Paitsi, että syntyy.