Politiikan lukkotilat 1-3
Politiikkaa vaivaa muutama, voisiko sanoa, lukkotila. Siis sellainen tila, joka on jämähtänyt paikoilleen ja sen oma mekanismi estää tilan purkamisen.
Lukkotila no. 1.
Perussuomalaiset on tehnyt huonosta käytöksestä poliittisen vaikuttamisen keinon. Ei tarvitse kuin seurata eduskunnan kyselytuntia ja lukea mediasta syytteistä ja oikeuden päätöksistä. Kun huono käytös on politiikkaa, sitä ei voida kritisoida, koska se on laitettu samalle viivalle muiden vaikuttamiskeinojen kanssa. Minkä tahansa politiikan keinon kritisoiminen johtaisi syytteeseen puolueellisuudesta (ja uhriutumiseen) ja siksi media ei voi käsitellä sitä niin kuin sitä pitäisi käsitellä: huonona käytöksenä.
Lukkotila no. 2.
Media ei voi siis näyttäytyä puolueellisena. Se jättää kuitenkin myös paradoksaalisesti mahdollisuuden puolueellisuudelle. Kas näin se menee: jos media tukee toista blokkia, sanotaan vaikka oikeistoa, niin se saa sitä tehdä, koska jos vasemmisto yrittää moittia sitä puolueelliseksi, sitä syytetään mediaan vaikuttamisesta ja senhän pitäisi olla riippumatonta.
Lukkotila no. 3.
Se on kepu, joka pitää aina muita hallituspuolueita panttivankinaan. Jos olisi ollut kärpäsenä katossa, kun 2019 neuvoteltiin hallitusohjelmasta ja mukana olivat Juha Leppä ja Annika Saarikko, niin olisi voinut huomata, kuinka he iskivät silmää toisilleen silloin kun kaikilta hallituspuolueilta kysyttiin oletteko valmiita sitoutumaan tähän yhteiseen ohjelmaan ja kaikki nyökkäilivät ja sanoivat joo.
"Ministeri Jari Leppä sanoo "ei" maatalouden päästövähennystavoitteelle"
"Suomi lähti mukaan EU-maiden kirjeeseen, jossa vaaditaan velkakuria - Sdp:ssä hermostuttiin, Saarikko kuvailee ennakkovaikuttamiseksi"