Potenssiin sata

Nyt hämmästellään Trumpin hallinnon kovia puheita ja otteita - syystäkin. Kysymys on tietenkin mielivallasta, jota ei nyt edes yritetä peitellä, vaan häpeämättömästi jopa tunnustetaan voimankäytön tukevan valtapyrkimyksiä. Se ajaa silloin myös surutta mielivaltaa rajoittaviksi tarkoitettujen sopimusten yli.

Kun politiikkaa ohjaa väkivallaksi muuttunut mielivalta, sen tarkoitus on tuhota kaikki sen vastustus kohteen asemaa katsomatta. Siksi liittovaltion agentti ampuu kylmäverisesti oman maan kansalaisen, 6-vuotiaan lapsen äidin. Se on viesti kaikille, että jos vastustatte meitä, teidät tuhotaan. Vaihtoehdoiksi jää silloin joko alistua tai vastata väkivallalla. Se taas johtaisi jatkuvasti kasvavaan väkivallan ja tuhoamisen kierteeseen.

Pelottavia mielikuviahan tällaisesta syntyy ja mielellään siltä sulkisi silmänsä tai ainakin ajattelisi, että onneksi se kaikki on kaukana meistä. Tuskin kukaan oikeasti uskoisi, että tällaiseen mentäisiin meilläkin joku päivä. Rauhaa rakastava kansa joistain erimielisyyksistä huolimatta.

Mutta katsotaanpa tarkemmin, mistä tässä on pohjimmiltaan kysymys. Valtaa käytetään omien tavoitteiden ajamiseksi politiikassa, eikö niin? Jotta se ei olisi mielivaltaista, tarvitaan jotain, joka estää sen.

Demokratiassa poliittisen mielivallan estämiseksi meillä on perustuslaki ja muita parlamentaarisia keinoja. Sitä valvovat perustuslakivaliokunta, oikeuskansleri ja muut vastaavat, joiden tehtävänä olisi estää, ettei hallitus runno läpi asioita eduskunnan ja valiokuntien määräenemmistön turvin.

Demokratiassa ei siis pitäisi tapahtua niin, että valtionhallinto toimii mielivaltaisesti esimerkiksi säätämällä lakeja, jotka ovat perustuslain tai muiden valtion tekemien sopimusten vastaisia (käännytyslaki).

Lainsäätämisen suorittamiseenkin on olemassa sovitut säännöt. Hallituksen pitäisi valmistella lait huolellisesti asiantuntijoita kuullen, eikä runnoa lakeja läpi mielivaltaisesti (susien tappolaki).

Se ei saisi käyttää valtaansa nimittämällä haluamiaan ihmisiä valtionhallinnon johtotehtäviin välittämättä sovituista periaatteista ja käytännöistä (kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston ylijohtaja).

Kuten uutisista luemme, näin meillä kuitenkin toimitaan.

Mitä sitten voidaan tehdä tämän mielivallan estämiseksi? Eipä mitään, ellei mielivallan vastustaja itse riko sovittuja pelinsääntöjä. Vaihtoehtoina on siten joko alistua hallinnon mielivaltaan ja jäädä odottamaan seuraavia vaaleja tai käyttää sääntöjä rikkovia keinoja. Väkivallan siemen on kylvetty.

Autoritaarisella hallinnolla on eri asteita lievistä vakaviin. Se, että näkyvissä on lieviä ilmiöitä, ei tarkoita, etteikö niistä voisi kasvaa vakavia, jos niitä ruokkii tarpeeksi. Jos meillä hallituksen mielivalta vielä näkyy lievänä, niin Trumpin ja Putinin mielivalta on tietysti potenssiin sata.

Ei pidä kuitenkaan erottaa niitä. Tavoite on sama. Alistaa ja tuhota. Helpointa se on hyväksyä, jos kohteena ovat toisarvoisiksi katsotut tai - no, ihan mikä eläinlaji tahansa.

Väkivallaton keino vastustaa autoritaarisuutta on tehdä hierarkkinen ihmiskäsitys näkyväksi ennen kuin siitä tulee häpeämätöntä. Sitten se on jo myöhäistä.