Psykologinen irti päästäminen

Sote velloo julkisessa keskustelussa vimmaisesti. Nyt puhutaan muun muassa 'portinvartijoista' eli hoitajista, jotka suodattavat potilaita palomuurin läpi lääkärille. Tälle päivälle tyypillistä keskustelua, jossa puhujat puhuvat toistensa ohi.

Poliitikot puhuvat rahasta. Sote-hallinto järjestelmän vaikuttavuudesta. Lääkärit ja hoitajat oman työn vaativuudesta. Potilaat avun saamisesta vaivoihin.

Ylhäältä päin sote-järjestelmän halutaan olla hierarkkinen ja normatiivinen. Hierarkkinen siksi, että se on helpompi hallita. Normatiivinen siksi, että kenenkään ei tarvitse ottaa vastuuta omasta työstään, koska se perustuu ylhäältä annettuihin ohjeisiin, suosituksiin, protokolliin, pisteytyksiin, luokitteluihin ja viitearvoihin.

Alhaalta päin sen toivotaan olevan analyyttistä ja luovaa. Jokainen potilas toivoo, että hänet kohdataan yksilönä ja hänelle etsitään nopein ja toimivin tapa terveyden palauttamiseksi.

Näiden kahden erilaisen maailman rajapinnassa potilas ottaa yhteyden hoitajaan, joka tekee sitten sen kuuluisan 'palvelutarpeen arvion'. Kun siinä nämä erilaiset tarpeet eivät kohtaa, syntyy törmäys, joka purkautuu nyt julkisessa keskustelussa.

Potilas yrittää saada lääkärille aikaa ja hoitaja sanoo, että meillä ei ole sinulle antaa aikoja nyt, soita viikon päästä uudestaan. Kolmannen kerran jälkeen hoitaja sitten puolustautuu sanomalla, että meillä on kuule se kolmen kuukauden hoitotakuu. Eli piiloutuu sote-hallinnon ja poliitikkojen selän taakse ja nämä heittelevät palloa keskenään toisiaan syytellen.

Eipä ihme, jos potilas tästä turhautuu ja masentuu. Lääkäri voikin sitten tehdä myöhemmin diagnoosin sopeutumishäiriöstä (ICD-luokitus F43.2) ja suositella psykologista irti päästämistä.