Punavihreää irtikytkentää

Oudon vähälle huomiolle on jäänyt YK:n alaisen tutkimusryhmän raportti maailman tilasta vuonna 2019. YLE uutisoi siitä, mutta jätti pois linkit lähteisiin jostain syystä. No, löytyyhän ne tietysti pienellä vaivalla ja tulokset ovatkin mielenkiintoista luettavaa. Maat laitettu vertailuun ja mikäs se kiinnostavampaa kuin katsoa, miten Kotosuomi pärjää.

Pronssia tuli! Ja ketkäs siellä kärjessä taas keikkuvatkaan: Tanska ja Ruotsi tietty. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot huipulla kuten aina näillä listoilla, joissa mitataan hyvinvointia. Ja hyvä tietysti meille niin.

SDG-raportti (Sustainable Development Goals) kerää 17 eri osa-alueen tiedoista pisteitä, joiden mukaan maat laitetaan järjestykseen ja kun tietoja on kerätty eri vuosina, voidaan nähdä myös trendit. Tuloksia voi katsoa kätsysti vaikka tästä.

Kun tuota tietolähdettä penkoo, niin sieltä löytyy myös taulukko (Excel), josta voi nähdä visuaalisesti mielenkiintoisen ilmiön. Vihreä ja keltainen väri tarkoittavat hyvää tilannetta kussakin tavoitteessa. Oranssi ja punainen huonoa. Jos sitten vertaa listan huippumaita ja pahnanpohjimmaisia, niin varsinkin tavoitteet 12 ja 13 hehkuvat punaisena kärkimailla kun taas samat näyttävät valoisemmilta listan alapäässä. Lähes kaikki muut ovat päinvastoin.

Mistä siis kysymys? Tavoitteet 12 ja 13 ovat Vastuullinen kulutus ja tuotanto ja Toimet ilmaston hyväksi. Muut tavoitteet liittyvät pääasiassa hyvinvointiin, tasa-arvoon ja vaurauteen. Näyttäisi siis siltä, että nämä kaksi ryhmää tavoitteita eivät oikein kulje käsikädessä, vaan ovat toisilleen jopa vastakkaisia. Hyvinvointi on rakennettu ympäristön kustannuksella. Se on hinta, joka on jouduttu maksamaan vauraudesta, jonka varassa hyvinvointikin kukoistaa. Mutta synkkiä pilviä näkyy nyt taivaalla.

Raportti antaakin sitten ohjeet jäsenvaltioille siitä, miten meillä on kokonaista 10 vuotta aikaa kytkeä nuo kaksi irti kun kerran ovat riippuvaisia toisistaan. Siinäpä pohdittavaa päättäjille.

Yhä useammin kuulee väitteen, että vastuuta tästä ei saisi jättää yksilöille. Toisin sanoen meille kuluttajiksi kutsutuille ihmislajin edustajille. Väitteen takana saattaa olla nimittäin ahdistava pelko siitä, että kuluttajat alkavat ihan oikeasti kuluttamaan vähemmän kaikkea. Sarakkeet 12 ja 13 muuttaisivat kyllä väriä listan kärkipäässä, mutta miten estää muiden muuttumisen punertavimmiksi?

Hyvinvoinnin lisääntyminen on jo kytkeytynyt irti vaurastumisesta 70-luvulta lähtien kehittyneissä maissa, vaikka sarakkeet 12 ja 13 ovat punartuneet punartumistaan. Eli ainakin olisi varaa kulutuksen ja tuotannon hillitsemiseen. Joka ilmoittaa haluavansa irtikytkeä kuluttajan vastuullisuudesta, todennäköisesti ei myöskään näe vaihtoehtoa talouskasvulle.