Pyhä metsä

Saaren synty

Saari syntyi pitkulaisena matalana luotona kun järven pintaa laskettiin yli kaksi metriä 1830-luvulla laskujoen koskea perkaamalla. Ei ollut caterpillareita siihen aikaan, joten kovan työn takana oli saada uutta viljelysmaata ruokkimaan nälkäisiä suita. Saaren elämä alkoi kun jääkauden muokkaama kallio ja kivenlohkareet tulivat esiin aaltojen alta.

Lähikylien maanviljelijät ja kalastajat perustivat jossain vaiheessa kalastuskunnan ja jakoivat näin oikeuden kalavesille. Tähän oikeuteen lisättiin myös pienet luodot, joita ei kai juuri muuhun tarvittu kuin verkkojen kuivattamiseen. Saari sai omistajakseen kalastuskunnan.

Jatkosodan aikana järveä laskettiin vielä lisää vajaa metri. Vanha rantaviiva näkyy edelleen aikaisemmin veden päälle kaartuneina koivuina keskemmällä saarta. Vesijättömaa jaettiin sitten tonteiksi paikallisille tiloille ja ensimmäiset rantamökit nousivat 1960-luvulla. Kalastuskunnalle jäi edelleen alkuperäinen jo metsittynyt alue keskelle saarta.

Saaren luonto on rehoittanut villinä ja tarjonnut suojaa linnuille ja muille eliölajeille. Vanhat kaatuneet puut ovat saaneet lahota rauhassa antaen monipuolisia kasvualustoja elämälle. Saari on aina tuulille altis, joten tiheä ja monipuolinen puusto antaa suojaa pitkien selkien viimoilta. Saaressa on viihtynyt tavallisten metsälintujen lisäksi kuhankeittäjiä, lehtokurppia, nuolihaukkoja ja monia muita. Pesimäaikaan metsässä kaikuu rikas ja runsas viserryskonsertti.

Kaunis metsä

Paikallisten maanomistajien muodostama kalastuskunta (osakaskunta nykyisin) on ollut hissukseen kiinteistönsä käytöstä. Mitäpäs siellä verkkoja kuivattelisi keskellä metsää. Rakennusoikeuttakaan tontilla ei ole, joten sen käytölle ei liene mitään järkevää kohdetta. Nyt kuitenkin on kantautunut korviin viestejä, että metsää pitäisi alkaa siellä harventamaan. Metsästä tulisi kuulemma kaunis. Yhtä kaunis kuin naapurin rantametsä, joka on hiljattain myös harvennettu. Mitä tässä yhteydessä kauneudella mahdetaan tarkoittaa? Onko kauneus 'vain katsojan silmässä' vai tarkoitetaanko sillä ehkä jotain muuta.

Vajaa vuosi sitten oli Tiede-lehdessä artikkeli, joka julkaistiin myös Hesarissa 23.6.2018. Jutussa ammutaan alas myytti suomalaisten erityisestä luontosuhteesta. Suomalaiset ovatkin vihanneet metsää iät ajat. Metsä on ollut synkkä ja vaarallinen paikka petoineen ja menninkäisineen. Siksi "tästä kumpusi ahdistus, joka pani suomalaisen käymään metsän kimppuun ja kaatamaan sitä hyödykseen. Se oli taistelua elämästä ja kuolemasta."

Julmaa on tarkoittanut myös sana ruma. Silmää miellyttävä metsä on siten sellainen metsä, josta on raivattu pois kaikenlaiset uhkat.

"Tyypillisimmillään sanaa [miellyttävä] käytettiin juuri sellaisesta maisemasta, jota myös 1800-luvun Suomen maaseudulla pidettiin kauniina. Se oli kukoistavien viljavainioiden hallitsema maalaismaisema, toisin sanoen ihmisen muokkaama ja hänelle hyötyä tuottava luonto."

Pyhä metsä

Pyhä on ennen uskonnollista merkitystään tarkoittanut suomenkielessä aidoilla tai muilla keinoin rajattua aluetta. Piha-sanalla on sama etymologia. Ei liene vaikea ymmärtää miksi omistamisella on niin suuri merkitys. Omistaminen on meille pyhää. Omistamisen koskemattomuus on suojattava lain keinoin. Raja on keino luoda turvallisuutta kun uhat suljetaan ulkopuolle. Siksi metsätonttikin tulee merkata ja muokata, jotta omistaminen tulee näkyväksi.

Pyhä voidaan kuitenkin ymmärtää myös toisin. Pyhyys on rajan toisella puolella olevan hyväksymistä koskemattomana ja kunnioitettavana sellaisena kuin se on. Kauneus näyttäytyy silloin toisen ainutlaatuisuutena. Arvokkaaksi toisen tekee sen erilaisuus. Se tulee näkyväksi kun ihminen ylittää omat pelkonsa.

Kaunis metsä on silloin ainutlaatuinen, koskematon ja arvokas sellaisena kuin se on. Metsän muokkaaminen samanlaiseksi kuin toinen metsä tekee siitä ruman. Metsällä on tietysti ihmiselle myös taloudellista arvoa. Niinpä sen maksimoiminen viimeisten kymmenien vuosien aikana on sameuttanut veden järvestä, jossa piskuinen saari on lyhyen historiansa aikana kannatellut elämää. Tuivertava kylmä viima harvennetun metsän läpi köyhdyttää nyt sitä. Kuhankeittäjä tarvitsee latvalehvistön suojaa. Lehtokurppa kaikkoaa kun aluskasvillisuus on raivattu. Nuolihaukan naukuminen lakkaa.

Vaikka ihminen tekikin aloitteen saaren syntymiseen, niin luonto kiitti ja elämä tarttui siihen ihan ilman apuja. Monta kymmentä vuotta se sai rauhassa luoda itseään uudestaan kunnes ihminen alkoi ulottamaan tuhovimmansa jo tämänkin pienen saaren metsään. Mitään taloudellista arvoahan tuolla metsäpahaisella ei ole. Eipä siellä pedotkaan mahdu liikkumaan ja menninkäisiin ei nykyihminen enää usko.