Pyristelkää irti, jos pääsette

Ilahduttavasti viime aikoina on noussut esille aihe, jota sopisi pohtia enemmänkin. YLE Areenasta löytyy tämä ohjelma, jossa käsitellään taloudellisten arvojen ylivaltaa ajattelussamme. Toisaalla Auli Viitala kertoo kolumnissaan ajatuksistaan siitä, miten raha tai sen puute johtavat häpeään ja kateuteen.

Rankinta tekstiä taas löytyy Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun kirjasta Mikä liberalismia vaivaa? Kirja ansaitsi enemmänkin huomiota, mutta otetaan tässä esiin sen ydinsanoma eli miten talousajattelu on ujuttautunut alitajuntaamme - eikä sieltä hevillä irtoa.

Tarkempi analyysi vaatisi koko kirjan käsittelyn, joten oikaistaan hieman.

Harmi sinänsä, että käsitteeksi on valittu juuri liberalismi. Se on sen verran moniselitteinen, että saattaa johtaa harhaan. Toinen ongelma viestin ymmärtämiselle on se, että kirjassa kerrottu 'liberalismiksi' nimetty ajatusmalli on ihan niin kuin kirjoittajat kertovatkin: tiedostamaton. Se piileksii alitajunnassamme, jolloin sen tunnistaminen on vaikeaa. Psykoanalyysia tuntevat tietävät, että tiedostamattoman esiin saamiseen saattaa mennä vuosikausia terapiassa. Tätä ei saisi aliarvioida.

Supistetaan käsite liberalismi tässä siis talousajatteluksi, niin samalla voidaan karsia pois useat sivuun vievät liberalismiin liitetyt käsitepolut. Talousajattelulla tarkoitetaan ihmisen tapaa arvottaa kokemuksiaan ja maailmankuvaansa rahan kautta. Ihmiselämän tarkoitus on taloudellisen vaurauden kerääminen ja sen merkkinä myös sosiaalinen menestyminen.

Koska talousajattelu on tiedostamatonta, juuri kukaan ei myönnä, että rahalla olisi sinänsä niin suurta merkitystä. Rahalla ei saa onnea, sanotaan pinnallisesti. On vaikea tunnustaa haluavansa tulla rikkaaksi. Ikään kuin rikkaus aiheuttaisi häpeää (lottovoitto olisi tietysti ihan ok). Juuri häpeän tunne kertoo siitä, että talousajattelu on tiedostamatonta. Se on syvällä meissä, eikä halua tulla paljastetuksi.

Mutta se vaikuttaa kuitenkin kaikkeen. Sieltä jostain syvältä se ohjaa ajatteluamme niin, että siitä tulee itsestäänselvyys. Sille ei ole enää vaihtoehtoa. Sen purkaminen kun johtaisi minuuden katastrofaaliseen hajoamiseen ja siksi sitä pitää suojella.

Nyt kun maailmameno näyttää aika kurjalta - mitä tulee ympäristöongelmiin, pandemioihin ja muihin viheliäisiin ongelmiin -, niin talousajattelu joutuu kohtaamaan historiansa pahimmat uhkat. Tiedetään kyllä, että nuo mainitut ongelmat johtuvat talousajattelun ylivallasta, mutta siitä irti pyristeleminen ei vaan onnistu. Vaurastuminen on ollut mahdollista riistämällä luontoa ja ihmisten työtä läpi aikojen, joina talousajattelulla on ollut hegemonia. Siitähän se häpeä...

Onko talousajattelusta irti pääseminen sitten oikeasti niin vaikeaa?

Usein sanotaan, että koskaan ei ihmiskunnalla ole mennyt niin hyvin kuin nyt. Ennen oli paljon huonommin. Selvähän se kun tavoitteena on ollut taloudellinen vaurastuminen ja ihmiset ovat vaurastuneet. Jos tavoite olisi ollut joku muu, niin epäilemättä ihmiskunta olisi tuonkin tavoitteen saavuttanut. Jos tämän ymmärtää, niin on päässyt irti talousajattelun hegemoniasta.

Jos ette ymmärrä, niin koukussa olette kiduksianne myöten.