Raha, hyvä motivaattori

Kirjailija-kolumnisti Roope Lipasti kirjoittaa YLEllä hieman sekavan kolumnin nuukailusta. Joskus ei tiedä onko kyseessä fiktiivinen Roope ironisellä sävyllä vai oikea Roope, joka keskiluokkaisen kulutuskulttuurin ohjaamana elää yli varojensa kesällä ja siitähän seuraa välttämätön nuukailu myöhemmin. Oletetaan, että kyseessä on fiktio-Roope.

Fiktio-Roope asettaa vastakkain hyveellisyyden ja taloudellisen ohjauksen kulutusvalintojen motivaattorina.

"Uskon kuitenkin, että raha on mahtava motivaattori. Ajatus siitä, että saan satasen, lämmittää mieltäni paljon enemmän kuin se, että olen tehnyt oikein tai ollut esimerkillinen."

Vähän ristiriitaista kun sama Roope oli juuri törsännyt rahaa kesällä. Mikä siis oli tämän käyttäytymisen takana? Jos raha motivoisi, eikö hän silloin olisi jättänyt jätskit ja ravintolasapuskat ostamatta lapsilleen, jotta rahaa jäisi välttämättömiin kuluihin syksyllä, ettei tarvitse sähköjä panna poikki? Vai oliko Roope kuitenkin esimerkillinen isä kun huolehti lastensa välittömistä tarpeista, rahasta viis?

Entäpä, jos jonkun lastenvaatemerkin takaa paljastuisikin eettisesti kestämätön lapsityövoiman käyttö vaatteiden tuotannossa ja maahantuoja tarjoaisi niitä ilmaiseksi? Pukisiko fiktio-Roope ne lastensa ylle, koska säästäisi satoja euroja rahaa?

Ihmisen toimintaa ohjaa erilaiset vaikuttimet, jotka ovat kerrostuneita. Osa tietoisia, osa ei. Mikä milloinkin vaikuttaa päätöksiimme, ei ole helppo tunnistaa edes itse.

Ei rahakaan niin itsestään selvä motivaattori aina ole. Jos joku hyödyke maksaa mielestäni liikaa, niin silloin vertaan sitä johonkin toiseen hyödykkeeseen, jonka voisin hankkia. Arvo määräytyy siten näiden kahden hyödyn vertailussa. Ei rahalla ole sinänsä arvoa. Tai ei pitäisi olla. Rahalla kun ei ole moraalia, sanotaan.

Mutta, silloin kun ihminen on sellaisen valinnan edessä, jossa vaihtoehtoina on oma hyöty ja eettisesti kyseenalainen toiminta, motivaation tunnistaminen voi ollakin vaikeampaa, koska silloin punnittavina arvoina on itselle tuleva hyöty ja itsekunnioitus. Ihminen, joka ei tätä näe, on hukannut itsensä.