Ranking uusiksi huonoille häviäjille
Hyvesignalointi ja moraaliposeeraus ryöpsähtivät keskusteluun taas, kun ev.lut. kirkon piispa Jari Jolkkonen on pohtinut puheenvuorossaan kirkon asemaa yhteiskunnallisena vaikuttajana. Problematiikkaa selvittää Kai Sadinmaa blogikirjoituksessaan.
Piispa Jolkkonen ei ole sisäistänyt noiden termien alkuperäistä käyttötarkoitusta, vaan ajattelee, että jotkut ihmiset todella 'moraalisäteilevät', koska pitävät itseään epäoikeutetusti parempina kuin muut.
Kumma juttu.
Yhteiskuntamallimme kun perustuu ihmisten suoritusten arviointiin ja
sen pohjalta hyväksyttyihin ranking-järjestelmiin. Selkeimmin se
näkyy vaikkapa kilpaurheilun suosiossa. Kukaan ei juuri
kyseenalaista ihmisen laittamista arvojärjestykseen saavutettujen
tulosten perusteella. Ykköspallilla samppakaljaa ruiskuttavan
formulakuskin voittoposeerausta ei juuri kukaan syytä epäoikeutetusta poseerauksesta, vaikka fossiiliset energialähteet pitäisi jättää maan sisälle.
Myös vaurastumiskilpailun tuloksena ihmiset osaavat esiintyä voittajina erilaisin poseeraussymbolein. Bemareilla, audeilla ja mersuilla varustautuneiden voittajien menestysposeeraaminen on ainakin kuskin omasta ja kavereiden mielestä hyväksyttyä, vaikka kyseisten automerkkien omistajien suuri osuus huonosta liikennekäyttäytymisestä onkin tutkittua tietoa.
Oikeistopopulistit (ja ilmeisesti siis piispa Jolkkonen myös) sen sijaan sallivat joidenkin ihmisten halveksunnan, vaikka he onnistuvatkin menestymään omassa lajissaan.
Ihmisarvon, ympäristön ja elämän suojelemisessa menestymistä ei haluta nähdä kilpailuna, jossa parhaiten menestynyt saa kunnioitusta ja tunnustusta. Tai oikeastaan ranking tuossa kilpailussa halutaan kääntää ympäri: sulan hattuun saakin se kuka rikkoo normeja rohkeimmin, ilkeilee ja kiusaa toisia näkyvimmin, möläyttelee typeryyksiä julkisesti kuin murrosikäinen vanhempia vastaan kapinoiva koltiainen.
Hyvesignalointi ja
moraaliposeeraus -käsitteitä tarvitaan rikkomaan vallitsevat
moraalinormit. Niiden käyttäjä kun kokee jääneensä tässä
kilpailussa heikommalle sijoitukselle, eikä oikein siedä sitä. Temppu onkin hyvin
yksinkertainen: käännetään rankingjärjestys ylösalaisin.
Samalla vain alkuperäisen rankingin tavoite eli sivistyksen ja yhteisen hyvän
rakentaminen kääntyy kaaoksen luomiseksi ja kaiken olemassa olevan hyvän
tuhoamiseksi.
"Eristiikka-termi on lainattu antiikin Eris-jumalattaren nimestä, joka tarkoittaa kaaosta, epäjärjestystä ja riitaa. Se on retoriikassa määritelty viestinnäksi, jonka tavoitteena on nujertaa vastustajaksi mielletty ihminen tai ryhmä."