Resilienssi vs. joukkuehenki

Resilienssi on yksi käsitteistä, joita on putkahdellut tietoisuuteemme sen jälkeen kun uusliberalismi alkoi vyöryä yhteiskunnan eri tasoille 80-luvun jälkeen. Se kuuluu samaan perheeseen kuin positiivinen psykologia, ratkaisukeskeisyys, mindfulness, ilmiöoppiminen eli yksi yksilökeskeisyyttä korostavan kulutusyhteiskunnan psyykkisiä rakennuspalikoita. Mitään uutta resilienssissä ei tietenkään ole, vaan sisu on puettu uudenväriseksi viitaksi, jonka alta paljastuu ihminen kaikkine heikkouksineen ja puutteineen.

Kanadalainen proffa Michael Ungar on käsitellyt aihetta kirjoituksessaan ja toteaa, että yksilökeskeistä resilienssiä parempaan tulokseen päästään silloin kun terve ja kypsä yhteisö tukee heikompiaan. Se voi tarkoittaa järjestäytyneen yhteiskunnan palveluja, perhettä, sukua tai ystäväpiiriä. Resilienssi-käsitteen tarkoitus onkin siirtää kollektiivinen vastuu yksilön harteille. Eihän siitä mitään tule, sanoo proffa.

"We take upon ourselves the task of becoming motivated and subject ourselves to the heavy lifting of personal transformation. We mostly fail. We gain back the weight that we lost. Our next relationship is just as bad as the one we left. Our attitudes improve, but the boss is still a jerk."

"A positive attitude may be required to take advantage of opportunities as you find them, but no amount of positive thinking on its own is going to help you survive a natural disaster, a bad workplace or childhood abuse."

Tuore esimerkki kertoo, että yhteisöllisyys tosiaan johtaa parempaan. Yhteen hiileen puhaltaminen tukee yksilöä paremmin ja sallii heikompienkin menestymisen kun luovuus saa tilaa. Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestyksen takaa löytyi henki, jossa yhteisöllisyys ylittää yksilökeskeisyyden ja lopputulos ei ollut huono. Sama henki levitoi kansan yllä sitä yhdistäen ainakin jonkin aikaa. Eri eurovaalipuolueiden vaalivalvojaisissakin iloittiin yhteisestä menestyksestä.

Toivoisi tietysti, että kansaa yhdistäisi joku muukin yhteinen tavoite kuin urheilukilpailumenestys. Ensi vuonna, jos menestys on vaatimaton, palaa kansallinen itsetunto taas normitasolle. Jatkuva menestyminen taas aiheuttaisi huuman inflaation.

Yhteiskuntaa ja kansalaisten hyvinvointia kehittävämpiä yhteisiä tavoitteita voisivat olla vaikkapa ekologinen jälleenrakentaminen tai yksilön henkinen kasvu biologiset vietit ja sosiaalisten paineet ylittämällä. Jos resilienssiä tarvitaan kun katastrofit puskee päälle, niin yhteisöllisyys ja luovuus voisivat ne estää.