Resurssiviisaus kateissa?
Otetaan ensin kaksi sanaa, jota tarkoittavat suunnilleen samaa: resurssi ja materiaali.
Sitten otetaan vielä kaksi sanaa, jotka tarkoittavat samaa: tehokkuus ja tuottavuus.
Yhdistetään nämä ja saadaan neljä yhdyssanaa, jotka tarkoittavat samaa: resurssitehokkuus, resurssituottavuus, materiaalitehokkuus, materiaaltuottavuus.
Tehokkuuden ja tuottavuuden voi korvata vielä sanoilla intensiivisyys tai viisaus ja materiaalin sijasta voidaan puhua aineesta, jolloin saadaan taas lisää ilmaisuja samasta asiasta.
Näillä kaikilla tarkoitetaan sitä, miten paljon rahaa saadaan kun tuotetaan tietty määrä ainetta jossain maassa. Aine voi olla biomassaa tai maaperästä saatua elotonta ainesta kuten hiekkaa ja malmeja. Materiaalivirraksi lasketaan sitten kotoperäinen aines + tuontiaines - vientiaines. Jonkinlainen materiaalitilinpito siis.
Koska maiden välillä on muuten paljon eroja, niin kannattaa laskea sama per nuppi, jotta vertailu onnistuisi paremmin.
BKTpercapita = Bruttokansantuote per nuppi
DMCpercapita = Kotimaan materiaalikulutus per nuppi (Domestic Material Consumption)
Resurssitehokkuus = BKTpercapita/DMCpercapita = €/kg
EU-maissa tuo luku oli 2,20 (2017, lähde)
Mites Suomi? Aika huonosti. Luku on 1,01. Huonompia ovat vain Latvia, Viro, Romania ja Bulgaria (0,71). Paras on Hollanti (3,96).
Meille on syntynyt Suomesta kuva korkean teknologian maana, jossa koulutus on huippuluokkaa maailmassa. Näin varmaan onkin, mutta se ei oikein tunnu todellistuvan talouden maailmassa. Suomi onkin raaka-aineiden tuottajamaa! Meillä maasta kaivetaan malmia ja metsistä kaadetaan puita, joista jalostetaan massatuotteita, joita viedään ulkomaille halvalla. Lisäarvoa ei hirveästi synny ja talous ei kukoista.
Koska Suomessa kulutetaan jo luonnonvaroja kolme kertaa enemmän kuin maapallon kestävyys sallisi, niin yhtälöstä tulee vaikea: jos materiaalivirtoja pitäisi tiputtaa kolmannekseen, niin BKT olisi luokkaa Mongolia. Italiassa materiaalivirrat ovat jo kolmas osa siitä mitä Suomessa on ja BKT on samaa luokkaa (molemmat per nuppi).
Suomessa materiaalia virtaa reilut 30 tonnia henkeä kohden vuosittain. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen raahaa päivittäin selässään jonnekin noin 100 kilon reppua, jossa sisällä puolet on kiviä ja soraa, parikymmentä kiloa metallimalmia, kymmenisen litraa öljyjalosteita ja loput 20% suurin osa sellua ja vähän ruisleipää, mämmiä ja piimää. Italiassa reppu painaa kolmanneksen tästä ja mukana gorgonzolaa, parmankinkkua ja chianttia.
Kovasti näitä jutun alussa mainittuja käsitteitä nyt viljellään siinä hengessä, että pyritään parantamaan resurssi/materiaali-tehokkuutta/tuottavuutta/intensiteettiä/viisautta, mutta todelliset ongelmat taitavat olla syvemmällä.