Roolit vaihtuu

"Tämä pitää seuraavan hallituksen ja opposition osata paremmin: käytöstavat ja älyllinen rehellisyys"

Näin otsikoi Demokraatti pääjuttunsa eilen.

Toimittaja viittaa tapaan käydä poliittista debattia, johon vaalikarja on totutettu ilmeisen hyvällä menestyksellä joidenkin tahojen näkökulmasta: tahallista väärinymmärtämistä, ohipuhumista ja toisten sättimistä. Tuttua huttua, jos seurasi edellisellä tuotantokaudella eduskunnan kyselytuntien arvotonta tv-sarjanäytelmää, jonka tuotantotiimi istui salin oikeassa reunassa.

Mutta mitä tuolla älyllisellä rehellisyydellä tai oikeastaan sen vastakohdalla älyllisellä epärehellisyydellä oikein tarkoitetaan? Annetaanpa tekoälyn (ChatGPT) vastata siihen:

Määrittele älyllinen epärehellisyys!

"Älyllinen epärehellisyys tarkoittaa sitä, että henkilö käyttää älykkyyttään tai taitojaan tarkoituksellisesti vääristääkseen faktoja, argumentteja tai muita tietoja. Tällainen henkilö saattaa esimerkiksi valita tietoisesti vain ne tiedot, jotka tukevat omaa näkökulmaansa, vääristellä tosiasioita tai käyttää harhaanjohtavia vertauksia tai retorisia keinoja vakuuttaakseen muita väitteensä oikeellisuudesta. Älyllinen epärehellisyys voi ilmetä monin tavoin, ja se voi olla tarkoituksellista tai tiedostamatonta. Se on yleensä haitallista, koska se johtaa harhaanjohtavaan tiedonvälitykseen ja voi haitata objektiivista tiedonhakua ja ymmärrystä."

Miten älyllinen epärehellisyys esiintyy politiikassa Suomessa?

"Älyllinen epärehellisyys voi esiintyä politiikassa monin eri tavoin, Suomessa mukaan lukien. Tässä on joitakin esimerkkejä:

1. Faktojen tarkoituksellinen vääristely: Poliitikot saattavat käyttää valikoivaa tiedonvälitystä tai vääristellä tosiasioita esittääkseen näkemyksensä oikeana ja vastapuolen vääränä. Esimerkiksi jos poliitikko esittää tilastoja vain osittain tai jättää olennaisia tietoja huomiotta, hän voi vääristää keskustelua ja vaikuttaa ihmisten käsityksiin.

2. Yksipuolinen tiedonvälitys: Poliitikot voivat myös käyttää mediaa tai somea manipuloidakseen ihmisiä yksipuolisella tiedonvälityksellä. Tämä voi sisältää esimerkiksi tiedon jakamista vain omista näkökulmista tai jättämällä vastapuolen näkemyksiä pois.

3. Argumenttien yksinkertaistaminen: Poliitikot voivat käyttää yksinkertaistavia argumentteja, jotka eivät vastaa täysin todellisuutta tai yksinkertaistavat liikaa monimutkaista asiaa. Tämä voi haitata tärkeitä päätöksiä, jotka vaativat laajempaa ja monimutkaisempaa tietämystä.

4. Henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu: Poliitikot voivat myös käyttää älyllistä epärehellisyyttä hyötyäkseen henkilökohtaisesti. Tämä voi tapahtua esimerkiksi valitsemalla poliittisia päätöksiä, jotka ovat hyödyllisiä vain omalle puolueelle tai vaikuttaen järjestelmiin omien taloudellisten etujensa mukaisesti.

On tärkeää huomata, että älyllinen epärehellisyys ei ole vain yhden puolueen tai yksittäisten poliitikkojen ongelma, vaan se voi esiintyä politiikassa yleisesti. Politiikan avoimuus, kriittinen ajattelu ja media, joka tarkastelee poliittisia väitteitä tarkasti, voivat auttaa vähentämään älyllistä epärehellisyyttä ja edistää avointa ja oikeudenmukaista keskustelua."

Miten media voi syyllistyä älylliseen epärehellisyyteen?

"Media voi syyllistyä älylliseen epärehellisyyteen monin eri tavoin. Tässä on joitakin esimerkkejä:

1. Sensaatiohakuinen uutisointi: Media voi käyttää sensaatiohakuisia otsikoita ja uutisointia, jotka korostavat dramaattisia tai poikkeuksellisia tapahtumia. Tämä voi johtaa vääristyneeseen kuvaan todellisuudesta ja ihmisten mielikuviin siitä, mikä on tavallista tai normaalia.

2. Vääristyneen kuvan antaminen: Media voi myös esittää asioita yksipuolisesti tai jättää tietoja huomiotta, jolloin se voi antaa vääristyneen kuvan todellisuudesta. Esimerkiksi jos media raportoi vain yhden näkökulman tai jättää tärkeitä tietoja pois, se voi vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja käsityksiin.

3. Uutisten väärin tulkinta: Media voi myös tulkita uutisia tai tietoja väärin, jolloin se voi johtaa virheellisiin väitteisiin tai johtopäätöksiin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun journalistit eivät tarkista tietoja tai käyttävät luotettavia lähteitä.

4. Asiantuntijoiden ja lähteiden manipulointi: Media voi myös manipuloida asiantuntijoita ja lähteitä vahvistaakseen omaa näkemystään tai mielipidettään. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun toimittajat haastattelevat vain niitä asiantuntijoita, jotka tukevat heidän omaa näkemystään, tai kun he siteeraavat lähteitä väärin.

On tärkeää huomata, että medialla on tärkeä rooli yhteiskunnassa, ja sen on oltava vastuullinen ja rehellinen tiedonvälittäjä. Media voi edistää avointa ja oikeudenmukaista keskustelua, kun se käyttää älyllisesti rehellisiä menetelmiä tiedonvälityksessä ja varmistaa, että raportointi on tasapuolista, monipuolista ja tarkkaa."

Kuulostaako tutulta?

Jäämme nyt uteliaina seuraamaan tapahtuuko Demokraatti-lehden toimittajan kaipaamaa muutosta, kun kansa on vaihtanut näytelmän esittäjien roolitusta.

Ainakin ensimerkit vaikuttavat hyviltä, jos sattui katsomaan uuden hallituspohjan julkistustilaisuutta eilen. Päärooliin valittu mieshenkilö seisoo arvokkaasti edessä ja kolme naissivuosan esittäjää symbolisesti riittävän välimatkan päässä takana tiukassa ruodussa. On palattu - ah, niin ihanaan - tuttuun ja turvalliseen perinteisen hierarkian maailmaan.