Ruben Stillerin häpeä

YLE-radiossa kuultua: tummaihoinen maahanmuuttajataustainen autoilija kertoo, että hän ajaa aina ylinopeutta, koska kiinni jäätyään voi väittää poliisin olevan rasisti.

Voipi olla niin sanottu urbaanilegenda. Kannattaako ottaa riski, että poliisiin vaikuttaisi oma asennevamma ja 'mamu' välttyisi aina rangaistukselta?

Toimittaja liittää tämän kuitenkin uhriutumiseen. Silloin hän tietää, että kuulijalle tulee ajatus, että rasismi ei ole oikeastaan ongelma, vaan 'rodullistetut' käyttävät hyväkseen kulttuurisia ennakkokäsityksiä rasismista. Syöttö oikeistopopulistien lapaan.

Jospa tämän 'mamun' käyttäytyminen olisikin vain manipulointia, vallankäyttöä tai vain typerää käytöstä. Konteksti muuttuisi ihan toiseksi. Sanoilla on valtaa. 

Sama toimittaja antaa ymmärtää myös, että suvaitsevuus olisi jotenkin tekopyhää. Että suvaitsevuuden tarkoitus olisi vain näyttää olevansa parempi ihminen kuin muut. Ei tullut toimittajalle mieleen, että kysymys olisikin vain siitä, että joku ei vaan hyväksy suvaitsemattomuutta. Että se joku edes ei aseta itseään koko kysymyksen piiriin. Taas syöttö oikeistopopulistien lapaan.

Toimittaja puolustaa meissä kaikissa ihmisessä piilevää pahuutta, vaikka piilottaa sen keskusteluisännän roolin taakse. Kritiikkiä hän ei koskaan saa omille kannanotoilleen, koska vieraat ovat hyväksyvän kohteliaita. Miksi puolustaa pahuutta? Miksi piilottaa oma asenne?

Ruben, ruben, mitä oikeasti häpeät?