Saa valehdella

Tällä individualismin ja yksilönvapauden kukoistuskaudella ihmisille on annettu sellaisia hyväksyttäviä piirteitä kuten esimerkiksi 'terve itsekkyys'. Saat olla itsekäs, jos se auttaa sinua toteuttamaan itseäsi ja saa sinut kukoistamaan taloudelliseen ja sosiaaliseen menestykseen. Tarkoitus pyhittää keinot eli toiminnan hyveellisyydellä itsellään ei ole merkitystä, vain sen vaikutuksilla. Tästä esimerkiksi seuraa se ajatus, että suomalaisten touhut eivät paljoa merkitse, koska vaikutukset ilmastonmuutokseen ovat häviävän pienet.

Nyt meille on sitten annettu synninpäästö myös valehtelemiselle, kertoo Katriina Järvinen:

"Kyky valehdella on osa ihmisen sosiaalisuutta."

Saa siis valehdella, jos siitä seuraa sosiaalinen hyöty. Hämmentävästi hän kuitenkin sanoo myos:

"Vaikka valehteleminen on sosiaalinen taito, en kehota ketään valehtelemaan tarkoituksellisesti."

Herää kysymys, miten tuota hienoa sosiaalista taitoa, 'tervettä valehtelua', sitten pitäisi käyttää, jos ei saa tietoisesti valita valehtelemista totuudellisuuden sijaan.

Sissela Bok on analysoinut kirjassaan Miksi valehtelemme (1981) valehtelun syvintä olemusta. Sen pohjalta hän sanoo, että on äärimmäisen harvoja tilanteita, jolloin kannattaa oikeasti valehdella. Kuten vaikkapa se, kun gestapo tulee ovelle kysymään juutalaisesta, joka majailee talossasi.

Valehtelemisen hyväksyminen rapauttaa yhteisön luottamuksen. Kun keneenkään ei voi enää uskoa, pitää joka hemmetin asia aina tarkistaa itse ja se on työlästä. Valehteleminen antaa myös valtaa valehtelijalle, koska hänellä on käytettävissään kaksi tietoa: totuus ja vale. Tieto on valtaa. Valta on yksi vihan muoto ja siksi on vaikea kuvitella valtaa hyveellisenä sosiaalisena taitona.

Sissela Bok sanoo, että yhteisön harmonisen toiminnan kannalta olisi hyvä, että ei valehdella, jotta luottamus säilyy. Jos joku sitten valehtelee, miksi juuri tuo henkilö saisi valtaa enemmän kuin muut? Eli vaikka yhden valheen vaikutukset ovat pienet, koko yhteisön luottamus alkaa rapautua, jos se hyväksytään.

Katriina Järvinen taas väittää, että ihminen lajina ei olisi edes kehittynyt kukoistukseensa ilman valehtelua.

"Jos olisimme aina olleet täysin rehellisiä ja kertoneet naapuriheimolle kaikki salaisuutemme, emme olisi kehittyneet ja kukoistaneet lajina."

AHAA! 'Niille toisille' saa valehdella, mutta ilmeisesti omille ei.

Näinhän Trumpkin varmaan ajattelee kun möläyttelee valheitaan päivittäin. Valheet on suunnattu vihollisille, ei omille. Nyt kun yhteiskunta pirstoutuu kupliin, ei ihme olekaan, että valehtelusta on tullut koko ajan hyväksyttävämpää.

Miten sitten vältymme valehtelemasta ja voimme olla rehellisiä ilman sosiaalisia yhteentörmäyksiä? Paras tapa on estää sellaiset tilanteet, jossa joutuisimme valehtelemaan. Tarvitaan siis kykyä kokea tilanteet luovasti ja toimia niissä aktiivisesti vaikuttaen vuorovaikutukseen niin, että vältytään ajautumasta umpikujaan, josta selviää vain valehtelemalla. Se taas edellyttää kykyä tunnistaa omat motivaatiot eli rehellisyyttä itselleen. Jos siis huomaa joutuneensa tilanteeseen, jossa joutuu valehtelemaan selvitäkseen pälkähästä, pitäisi tietää, että joku meni pieleen jo aikaisemmin.