Saharaa kuivempaa

29.05.2021

Painovoimainen vai koneellinen ilmanvaihto? Siinäpä pulmallinen kysymys. Paitsi, jos kysyy insinööriltä, joka liputtaa aina koneellisen puolesta. Painovoimaisen ylivoimaisuutta taas kehuu nimimerkki se-ja-se, jolla on 100 vuotta vanha talo ja mitään ongelmia ei ole ollut, joten painovoimainen on aina parempi.

Kyllähän ne molemmat toimii, jos osaa käyttää, sanovat viisaat. Painovoimaisen käyttö tarkoittaa ikkunoiden raottamista silloin tällöin. Koneellisen käyttö digitaalsine ohjauspaneeleineen muistuttaa nykyisin avaruusalusta ja kun asukkaalla ei ole siihen koulutusta, sen käyttö on kielletty: 'sotkevat systeemin kuitenkin'. Käyttää saa vain huoltomies, joka käy kaksi kertaa vuodessa vaihtamassa suotimet (lisäkäynnit laskutetaan erikseen).

Koneellisessa tuloilma tulee putkia pitkin kiinteistön läpi mutkitellen ja siinähän se mukavasti jo vähän lämpenee. Koska energiaa ei haluta tuhlata, tuloilmaa lämmitetään vielä lisää ilmanvaihtolaitteen lämmönvaihtimessa ja varta vasten tehdyllä esilämmittimellä kovilla pakkasilla. Lämmitessään ilma kuivuu ja huoneeseen saapuessaan se onkin sitten rutikuivaa. Mutta eipä tuo huoleta insinööriä, koska rakennusmääräyksissä ei ole määritelty minimikosteutta sisäilmalle.

Joidenkin mielestä painovoimainen on terveellisempää, koska tuloilma tulee suoraan ulkoa ja on siis kosteampaa. Insinööri kumoaa väitteen:

Osaltaan taustalla on myyttejä, kuten se, että painovoimaisessa ilmanvaihtoratkaisussa avulla ilma ei kuivuisi yhtä paljon kuin koneellisessa.

"Tämä ei pidä paikkaansa", Helander sanoo.

"Koettu tai mitattu kosteuden tuntu voi johtua siitä, että ilmanvaihtomäärä on pienempi painovoimaisessa, jolloin rakennuksen sisäilman kosteus nousee."

Jos se kävelee kuin ankka ja näyttää ankalta, se todennäköisesti on ankka. Insinööri kumoaa oman väitteensä.

Sisäilman kosteudesta on tullut pahis, koska siitä muka aina seuraa, että talot homehtuu. Eivät homehtuneet ennen. Kosteus on nykyisin niin paha asia, että on menty jo toiseen ääripäähän. Koneellisen ilmanvaihdon kuivattama ilman suhteellinen kosteus on talvella helposti 15% ja allekin. Kaverilla näytti mittari kerran viivaa. Huomautettakoon, että Saharassa keskimääräinen ilmankosteus on 25%.

No, onko tällä sitten mitään merkitystä? Ei kai sitten, kun siihen ei löydy mitään virallisia määräyksiä. Suosituksia kylläkin ja tyypillisesti hyvä ilmankosteus on siinä 30-40%. Jos kosteus on 15% ja alle, niin siinä kyllä limakalvot kuivuu ja eipä ihme, jos erilaisia hengitystiesairauksia ilmenee. Joillekin Saharaa kuivempi ilma tekee asunnon asumiskelvottomaksi.

Mikä siis neuvoksi asukkaalle? Ikkunoita ei saisi aukoa, koska ilmanpaineet menee päin prinkkalaa ja naapurilta saattaa loppua ilma. Ilmanvaihtolaitteeseenkaan ei siis ole pääsyä. Ainoa vaihtoehto on hankkia ilmankostutin.

Niitäkin on monenlaisia, joten tavallinen tallaaja tarvitsee tietoa valintaansa. Sitten kun laite on hankittu, niin seuraa perehtyminen käyttöohjeisiin, koska laitteesta löytyy lukuisia painikkeita oudoin symbolein. Äkkiähän se säiliö tyhjenee ja tietenkin keskellä unien. Vedessä oleva kalkki siirtyy höyryn mukana sitten kaikille muovipinnoille ja niitä saa pyyhkiä puhtaiksi vähän väliä. Jotta laitteeseen ei synny omaa bakteerikantaa, asukkaan pitää myös huolehtia vesikanavien puhdistuksesta. Laitteen oikean käytön varmistamiseksi pitää vielä hankkia kunnollinen kosteusmittari, kalibroida se ja sijoittaa oikeaan paikkaan huoneistossa.

Jostain kumman syystä nykyisin suositellaan, että ilmanvaihtoa pitää tehostaa kun käy suihkussa. Eikä pidä. Parempi on jättää kylppärin ovi auki niin saa edes hetken helpotuksen. Pyykit kannattaa myös aina kuivattaa telineessä keskellä huonetta. Sellainen iso ja paksu froteepyyhe kuivuu tosi kauan.