Samuuden eetos

Ihmetyttää kovasti miksi nykyisin säätiedotuksissa mainitaan ennustetun lämpötilan lisäksi myös se miltä tuntuu. Siis hetkinen - eihän kukaan voi tietää miltä toisesta joku lämpötila tuntuu. Sehän riippuu siitä mitä on pukenut päälleen, miten liikkuu, missä liikkuu. Yksilöllisiä erojakin on, vaikka olisi samassa paikassa ilman vaatteita. Joku on karaistunut ja kestää kylmyyttä, joku toinen on tottunut helteisiin ja viihtyy lämpimässä. Ja silti oletetaan, että kaikista tuntuu samalta.

Toinen kummallisuus on se kun lehtien nettiversioissa on usein hyvin korostetusti esillä lista luetuimmista artikkeleista. Miksi ihmeessä? Miksi minua pitäisi kiinnostaa se mitä muut lukevat? Minua kiinnostaa mitä milloinkin jotkut tietyt asiat, mutta ei omaa kiinnostustani ohjaa se mitä muut ajattelevat. Sitä paitsi onko edes luotettavaa se, että lista on oikein laadittu vai onko se tarkoitushakuista ja sillä voidaan ohjata lukijoita ties minkä syyn takia, jos kerran ihmiset haluavat lukea samoja juttuja kuin muutkin?

Vähittäiskaupan bonuskortit on tehty käteviksi tavaksi kerätä tietoa ihmisten ostokäyttäytymisestä. Mutta mihin sillä pyritään? No, saatujen tietojen pohjalta voidaan tietenkin hyllyihin laittaa tuotteita, joita eniten ostetaan muutenkin ja sillä tavalla hyllyjen valikoima saadaan kaupalle mahdollisimman tuottavaksi ja asiakaskunta myös haluamaan samoja tuotteita kun tarjontaa rajoitetaan.

Entäpä sitten nykyinen viihdetarjonta? TV-kanavien määrä on kohtuullisen runsas, mutta ohjelmatarjonta hyvin kapeaa kun kanavat jakautuvat joko äijäkanaviin tai prinsessakanaviin ja sisällöt ovat samaa genrehöttöä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kanavat sitten kilpailevat keskenään katsojaluvuista - siis siitä kuinka monet ihmiset katsovat sitä samaa ohjelmaa.

Näin siis saamme elää yksilöllisyyttä korostavalla aikakaudella, jolloin yksilönvapauden eetos on nostettu kirkkaasti kärkeen arvojen hierarkiassa.