Sattuuhan sitä

Sattuipa näinä päivinä.

Potilas A oli kärsinyt pitkään univajeesta ja sai keskellä kirkasta päivää kohtauksen, jossa osa aivoista nukahti, vaikka oli muuten täysin hereillä. Siitä pelästyneenä A soitti 112 ja kiireesti tulikin lanssi, joka vei A:n sairaalan päivystykseen tutkimuksiin. Ettei vain olisi ollut vakavampaakin.

Onneksi ei ollut ja päivystyksestä A kotiutettiin mukanaan toivomus terveysaseman jatkotutkimuksiin, jota viestiä A sitten kuuliaisesti vei eteenpäin seuraavana päivänä terveysasemakiireellisvastauspalvelu-puheluketjun kautta.

Siellä päivystävä hoitaja konsultoi päivystävää lääkäriä, joka määräsi unilääkettä kokeiltavaksi. Sattui vain olemaan sama lääke, jota A oli jo aikaisemmin kokeillut huonoin tuloksin. Eipä tullut kukaan kysyneeksi. Ei hoitaja, ei lääkäri.

Tieto lääkemääräyksestä ja tilanteesta välitettiin sitten myös omalääkärille, joka ohjeisti hoitajaaa kertomaan A:lle, että kokeilisi tätä(!) lääkettä pari viikkoa sekä pyysi täyttämään nettilomakkeen, jossa kysytään kärsiikö A unettomuudesta. Kirjasi sitten nämä ohjeet digitaaliseen tietojärjestelmään.

A sattui katsomaan kirjausta tietojärjestelmästä ja ihmetteli lääkemääräystä tovin hämmästyneenä, että miksi ei oltu nähty datassa, että lääke oli jo ollut kokeilussa. Sattuuhan sitä.

Vähän myöhemmin hoitaja yritti soittaa A:lle välittääkseen omalääkärin ohjeen lääkkeen kokeilusta, mutta A ei voinut sattuneesta syystä vastata puheluun. Hoitaja päätti lähettää ohjeen kirjepostissa – juuri niin kirjepostissa – ja kirjasi tapahtuman tietojärjestelmään.

A luki tietojärjestelmästä vähän myöhemmin hoitajan kirjauksen - siis, että oli lähettänyt ohjeen kirjepostissa - ja ihmetteli hiukan, koska oli juuri aikaisemmin lukenut lääkärin ohjeen samasta tietojärjestelmästä.

A sai sitten kirjeen ohjeesta postissa vajaan viikon päästä. A asuu 200 metrin päässä terveysasemasta.

A ihmetteli käytäntöä ja selvitti teknisestä tuesta, voisiko hoitaja tai lääkäri lähettää ohjeita myös suoraan tietojärjestelmän kautta potilaille, ettei tarvitsisi kirjeitä lähetellä. Kyllä voivat.

Sattuipa A myös lukaisemaan artikkelin netissä, jossa omalääkäri kertoo, miten ratkiriemukasta työskentely terveysasemalla on.

Kyseinen episodi herättää kysymyksen:

- onko julkisen terveydenhuollon tehtävänä lannistaa ihmisiä vai luoda toivoa paremmasta?