Sivistyksen buustausta kaivataan

10.11.2019

Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi ansaitsee suuren kiitoksen jutustaan poliitikkojen sinkauttelemista sanomisista liittyen koulujen joulujuhlan viettoon kirkossa. Varsinainen aihe on hyvin selkeä eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lausunto siitä, että ei ole suotavaa laittaa kirkkoon kuulumattomia eriarvoiseen asemaan, kun muut saavat viettää kaikille yhteiseksi tarkoitettua juhlaa paikassa, johon heidän vakaumuksensa ei oikein vedä. Tästä sitten jotkut vallanhaltijat keksivät ihan omiaan.

Median rooli vallan vahtikoirana on ajautumassa jonnekin saunan taakse ja siksi tällaiset huomiot poliitikkojen tahallaan tai tahattomasti vääristellyistä kommenteista on piristävä yllätys. Toimittajat kun itsekin syyllistyvät samaan logiikkaan, jolla saa sivistymättömän kansanosan huomion, jolloin laumaa on helpompi ohjailla klikkailemaan ja lukemaan mainoksia.

Sillä siitä tässä on kysymys. Eivät poliitikot niin tyhmiä ole, että ymmärtävät väärin (ei kai?). Vääristelyn tekee suotuisaksi se olettamus, että osalla kansaa ei riitä ymmärryskyky. Silloin riittää kun möläyttää jotain sellaista, joka tarttuu jo ennalta valmiiseen maaperään oman poliittisen agendan ajamiseen. Viis totuudellisuudesta, viis moraalisesta vastuusta.

Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta.

Jos sivistys ymmärretään, kuten se on määritelty Wikipediassa, niin jostain syystä kasvatus ei ole kaikille sitä henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta suonut. Nykyisin puhutaan paljon vanhusten hoidon tarpeellisuudesta ja koulujakin uudistetaan voimaperäisesti. On kuitenkin yksi joukko ihmisiä, joka on syrjäytynyt sivistyksen suomista hedelmistä ja heidät on jätetty oman onnensa nojaan. Myös osa aikuisoletetuista tarvitsisi sivistyksen ja luovuuden buustausta, mutta heidän osakseen ei ole jäänyt resursseja.

Pieni onnekas vähemmistö on kyllä ajautunut sen verran suuriin ongelmiin, että pääsee terapiaan, jossa tavoitteena on juuri katseen avartuminen ja henkinen kasvu. Olisi hyvinvoinnin ja yhteiskunnan eheyden kannalta suotavaa järjestää sama kaikille vähän yli kakskymppisille ennen kuin rupeavat isiksi (ja äideiksi). Ikään kuin kansalaisvelvollisuutena. Ja kertausharjoitus vaikka viiden vuoden välein.