Sivistyksen syklinen muutos

Maapallo on kokenut syklisiä muutoksia kun ilmasto välillä jäähtyy ja välillä lämpenee. Auringon aktiivisuus vaihtelee myös. Sykliset muutokset ovat siis tavallisia ilmiöitä maailmankaikkeudessa.

Myös ihmiskunta on käynyt läpi syklisiä muutoksia ja yhtenä esimerkkinä sen sivistys. Yksi kukoistuskausi oli joku-tuhat-vuotta sitten kun Aristoteles ja kumppanit antiikin Kreikassa, Buddha idempänä ja Jeesus Nasaretilainen Lähi-Idässä tuottivat ihmisen eettiseen ymmärrykseen valoa. Sitten seurasi aikanaan synkkä keskiaika ja sivistys mureni kun kulkutaudit velloivat ympäri mantereita ja muutenkin ihmisten mielet olivat pimeyttä täynnä.

Sivistys nousi sitten taas arvoonsa valistuksen aikana (engl. Age of Enlightment) kun pimeys väistyi tieteiden ja taiteiden kasvaessa kukoistukseen. Valistuksen aika loi myös ihmiselle uuden vapauden kun se päästi irti yksilöllisyyden kehittymisen ja vähitellen maailmanuskonnot saivat väistyä ihmisen maailmankuvan luojina.

Individualismi onkin jatkanut voittokulkuaan sen jälkeen ja sen vaikutuksesta ihminen on saanut tieteen ja teknologian avittamana aikaan ennen näkemättömän taloudellisen vaurauden kukoistuksen. Harmi vaan, että samalla tuo vauraus on jakautunut perin epätasaisesti ja sen vaikutuksesta yhteiskuntiin on syntynyt epävarmuutta, joka sitten silloin tällöin purkautuu erilaisina alati pahenevina kriiseinä. Liekö tämä sitten merkki alkaneesta sivistyksen alamäestä taas?

Jos zoomataan hieman tänne Pohjolan perukoille, niin nähdään, että täällä tuohon epävarmuuteen on vastattu aika hyvin viimeisen maailmansodan tuhojen jälkeen kun tänne on rakennettu hyvinvointiyhteiskunta, joka on ollut suuri menestys noin maailmaa muuten silmäilemällä eriarvoisuuden suhteen. Yhteen hiileen on puhallettu ja yhteiskuntarauha on säilynyt kohtuullisen hyvin.

Liberalismi on ollut meilläkin vallitseva ideologia ja tarkemmin viime vuosina uusliberalismi (kaikki eivät tätä ilmaisua pidä hyvänä). Uusliberalismi on individualismin kehityksen luonnollinen tuotos ja sen ytimessä on käsitys siitä, että ihmisten ei tarvitse ollakaan tasa-arvoisia, kunhan kukaan ei vaan kajoa toisten omaisuuteen. Uusliberalismi tuottaa jo oletuksena eriarvoisuutta ja sen vastavoimana on ollut sosiaalidemokratia. Näin on syntynyt kaksi poliittista leiriä, joita meillä kutsutaan yleisesti oikeistoksi ja vasemmistoksi. Vielä 80-luvulle asti paino oli vasemmalla ja sitten enempi oikealla.

Taloudellinen vauraus ei ole kuitenkaan syntynyt ihan itsestään. Sen kasvu on vaatinut ilmaisten luonnonvarojen hyödyntämisen ja kehityksen nimissä sille ei ole laitettu liiemmin rajoja. Talouden kasvun sivuvaikutuksina on sitten ilmestynyt erilaisia viheliäisiä ongelmia ja vastavoimaksi on sittemmin syntynyt ympäristöliikkeitä ja poliittinen vihreä liike. Tämän jakolinjan toisella puolella ovat ekologiset tuhoajat ja toisella ekologiset säilyttäjät, jotka ovatkin alkaneet nyt puhua ekologisesta jälleenrakentamisesta.

Eriarvoistumisesta johtuva taloudellinen epävarmuus ja ahdistus ympäristöongelmista on joillekin ihmisille vaikea sietää. Se on jopa niin vaikeaa, että sivistyksen taso uhkaa heikentyä lisää ja vaarallisesti. Tästä saatiin jo merkkejä vähän ennen toista maailmansotaa, mutta se potentiaali on ollut kokoajan olemassa. Yleisen ahdistuskehityksen vastavoimaksi syntyy liike, joka pyrkii tuhoamaan tuon ahdistuksen syyn. Tätä liikettä kutsutaan nyt populismiksi, mutta tässä tarkastelussa sitä voidaan myös luonnehtia sivistyksen tuhoajiksi.

Liikkeen tarkoitus on hyvä: ahdistuksen purkaminen. Ikävää on se, että keinona on tuhoaminen ja kohde on väärä. Kun kohteena pitäisi olla ahdistuksen todellinen syy eli ekologiset tuhoajat, se onkin valinnut kohteeksi ekologiset säilyttäjät, koska kuvitellaan, että ahdistus häviää kun ongelman esiintuojat tuhotaan: kill the messenger. Taloudellisen turvattomuuden syyn poistamiseen on myös etsitty väärä kohde: maahanmuuttajat. Vaaralliseksihan tämän tekee se, että jos väärä kohde tuhotaan, niin ongelma ei poistu ja sitten pitää vaan etsiä uusi kohde. Näinhän kävi Natsisaksassa ja kun lopulta muita kohteita ei enää ollut, piti tuhota itsensä.

Tänään käydään sitten vaaleihin ja katsotaan, mille ideologialle annetaan valta seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Jos nykyinen valta säilyy, niin eriarvoistuminen ja ekologinen tuhoaminen saa jatkua. Jos eriarvoistumisen pysäyttämistä ja ekologista jälleenrakentamista ajavat voimat pääsevät valtaan, niin kaikki on sitten siitä kiinni onnistuuko tuhoamisen pysäyttäminen. Jälleenrakentamisessa kun ei ole mieltä, ellei ensin lopeteta tuhoaminen. Eriarvoistuminen pysähtyy myös vain, jos talouden kasvun perustuva järjestelmä ajetaan alas. Riittääkö tähän keinoja?

Se jäljelle jäävä kolmas vaihtoehto on sitten se, että ekologisen tuhoamisen ja eriarvoistumisen lisääntymisen lisäksi myös sivistyksen tuhoaminen alkaa todenteolla kunnes syklisen sivistysmuutoksen aallonpohja saavutetaan. Vastavoimaksi syntyy sitten toivottavasti joskus joku uusi sivistyksen jälleenrakentamisen liike, ellei se ole jo liian myöhäistä. Kansa saa sellaiset päättäjät, jonka se ansaitsee. Näin se menee demokratiassa. Pitäiskö käydä uusimassa passi?