Sotaisa, säikky kansa?

Eletään vuotta 2021.

Marinin hallitus kamppailee koronaepidemian kanssa ja yrittää pitää maan talouden jotenkin kasassa. Velkaa otetaan, jotta yritykset pysyvät pystyssä ja työllisyys jotenkin. Kaikki puolueet tukevat. Oppositiossa yrittäjämieliset puolueet jopa kannustavat hallitusta suurempiin tukiin ja velanottoon. Velkalaivasta ei kukaan puhu.

Vuonna 2021 huhtikuussa ajatellaan, että Suomen sotilaallinen puolustuskyky ulkoisia uhkia (= Venäjä) vastaan on hyvä. Meillä on vahva, Euroopan suhteellisesti mieslukuisin armeija, joka perustuu asevelvollisuuden luomaan reserviin ja alueelliseen puolustukseen. Mittavia hankintoja on tehty tämän tukemiseksi, esimerkiksi uudet modernit F35 hävittäjät. Kukaan ei kyseenalaista sotilaallista turvallisuuttamme.

Tapahtuu vuonna 2022 helmikuussa.

Hups! - Venäjä hyökkää Ukrainaan. Voisiko Venäjä hyökätä meidänkin kimppuumme? Puolustusvoimien asiantuntijat hälventävät pelkoja. Ei ole sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa, koska Venäjän sotavoimat ovat keskittyneet Ukrainaan ja jopa meidän rajaltamme on vedetty joukot sinne.

Poliittinen eliitti kuitenkin päästää pienet lirut housuunsa. Ehkä kuitenkin hyökkäävät. Mitäs tehdään?

Nyt, juuri nyt, ei kun nyt, täsmälleen juuri nyt, pitää liittyä Natoon. Nato on yhtä kuin turvallisuus. Kukaan ei kehtaa hyökätä natomaan kimppuun, koska Natossa on. . . no, USA, maailman mahtavin sotilaallinen valtio.

Siis Suomi Natoon + 2023 kevät

Sopivasti valtakin vaihtuu ja koti, isänmaa, uskonto -puolueet pääsevät valtaan vuonna 2023 ja vallan pönkittämiseksi ei olisi pahitteeksi luoda kuvaa, että uhkia piisaa. Aluksi siihen käy valtion velka ja aikaisemman hallituksen synnyttämä kauhea sosialismin pelko. Se ei kuitenkaan kaikkiin uppoa.

Mutta sitten kuin taivaan lahjana valta USA:ssakin vaihtuu tammikuussa 2025 ja valtaan tulee taas kerran Donald The Allmighty Trump, jonka aivoituksista ei ota kukaan selvää. Mitä tahansa voi hänen päässään tapahtua ja heijastukset hyökyvät läpi Telluksen, mahtimaan valtias kun hän on.

Meillä äkillisesti muuttunutta tilannetta hyödynnetään poliittisesti turvallisuuteen vetoamalla. Helposti, koska kukaan ei pane vastaan (ai miksi?). Kansaahan on jo peloteltu valmiiksi sillä, että velkalaiva, maahanmuuttajat sekä turvallisuusympäristö on muuttunut ja kansa on otollinen hyväksymään kaikki turvallisuutta parantavat rakenteet, kunhan ne ovat turvallisuutta parantavia rakenteita, koska kaikki turvallisuutta parantavat rakenteet parantavat - turvallisuutta.

Meillä on ollut haastava taloustilanne maassa jo valmiiksi, sanotaan. Mutta uuden hävittäjän saaminen maankamaralle tänne ja vielä ilmaankin vaatii toki panostuksia. Ja voisihan sitä miinoittaa itärajankin, viis kansainvälisistä sopimuksista, koska turvallisuus. Ai niin, sinnehän rakennettiin juuri aitaakin kansakunnan turvallisuuden takia. Olisi muuten päässyt kuulemma miljoonia turvapaikanhakijoita maahan heikentämään turvallisuutta, kuten salainen ja vain harvojen, valittujen saama tieto kertoo. Puolustukseen rahaa siis on, vaikka ei ole muuhun.

Nyt on huhtikuu, vuosi 2025.

Neljä vuotta siitä, kun todettiin, että Suomen puolustuskyky on hyvä. Mutta nyt kaikki on hukassa. Tarvitaan järjettömästi lisää rahaa puolustukseen, miinoja ja panssareita. Ai miksi? Minne se 2021 puolustuskyky on kadonnut? Mikä on muuttunut?

Se, mikä on oikeasti muuttunut on se, että Venäjän (eli siis arkkivihollisemme) kyvykkyys sotilaalliseen interventioon rakasta maatamme kohtaan on heikentynyt huomattavasti. Eli sotilaallinen uhka on vähentynyt. Sopii kysyä siksi, miksi sitä rahaa nyt sitten tarvitaan lisää.

Ehkä syynä on toinen asia, joka on muuttunut. Se on USA. Tuo mahtivaltio, jonka turvaan uskoimme ja luotimme Natoon mennessä. Jopa niin, että sallimme DCA-sopimuksen kautta amerikkalaisten joukkojen oleskelun maassa niin, että saavat tehdä, mitä huvittaa, eivätkä joudu siitä vastuuseen.

Niin, se USA, joka oli ennen vankka länsimaisen demokratian ja arvojen suojelija, ei enää ole sitä, niin kuin uutiset kertovat. Ja nyt meitä pelottaa. Siis se, että Putin haluaisi kaapata Karjalan länsiosatkin ja koko vanhan alusmaansa takaisin, kun meidät jätetään taas kerran yksin. Epätoivossa kannattaa ainakin yrittää vielä mielistellä leveän hymyn kerä maamme potentiaalista suojelijaa golfkentällä.

Mutta mihin jäi se edellä mainittu vahva, Euroopan mieslukuisin armeija? Onko Suomen puolustuskyky romahtanut tässä välissä?

No, ei tietenkään. Ihan sama porukka ja kalusto turvaa meitä vihollisen hyökkäykseltä kuin vuonna 2021. Silloinkin pärjättiin ilman miinoja, sanottiin. Ei pitäisi olla hätää, koska Venäjällä ei ole nyt heittää kapasiteettia uhkaamaan rajojamme, muuten kuin ohjaamalla muutamia meidän poliittiselle oikeistolle närää aiheuttavia väärän värisiä turvapaikanhakijoita rajalle fillareilla.

Miksi sitten tämä haloo turvallisuudesta? Syy ehkä hahmottuu, kun katsoo, ketkä valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavat. Siellä nimittäin on se kuuluisa värisuora. Kaikki turvallisuuspostit ovat kokoomuksen hanskassa. Mikä siinä sitten mättää?

Vallanhalu ei katoa mihinkään

Kokoomukselle tärkeintä (niin kuin kaikille puolueille) on pysyä vallassa. Sehän tarkoittaa kannattajien pitämistä sitoutuneina. No, kokoomukselle se ei ole sinänsä ongelma, koska kannattajat ovat varsin lojaaleja. Siinä on taustalla vähän sama logiikka kuin Trumpilla, joka sanoi, että voisi ampua jonkun hengiltä kadulla, ja silti kannatus säilyy.

Ei, valtaan tarvitaan muitakin kuin omat kannattajat, jos kannatus on vain luokkaa 20%. Turvallisuuspuhe aktivoi kaikkia niitä, joille muutenkin hierarkkinen ihmiskäsitys on ominaista. Heitä ohjaa syvä pelko oman aseman menettämisestä. Ja mikäpä sen konkreettisempaa siihen kuin sodan pelko? Kukapa haluaisi, että meidät miehitetään, alistetaan.

Kysymys, johon voi olla vaikea saada vastausta tässä nykyisessä säikkyilmapiirissä, on siis:

"Miksi helvetissä kukaan ei ollut niin huolissaan Venäjän miehityksestä vuonna 2021 huhtikuussa?"

Ja kysyä voisi myös, miksi ei puhuttaisi välillä turvattomuudesta.