Suomen maabrändi?

Suomen Kuvalehden vanhassa artikkelissa (2010) kerrotaan omahyväisyydestä Suomen maabrändinä.

"Vertailutietojen puute kielii umpioituneesta omahyväisyydestä. Kansainväliset rankkaukset, joissa Suomi on menestynyt, saavat paljon tilaa, vähemmän imartelevista sijoituksista vaietaan."

Omahyväisyys lienee siis jonkinlaista selektiivistä itsereflektiota. Napataan rusinat pullasta.

Vertailutietojen puute näkyy esimerkiksi siinä, että 75% autoilijoista pitää itseään keskivertoa parempana kuskina.

Omahyväisyys on tietty myös kansallismielisyyden ytimessä ja se tukee ylipäätään hierarkkista ihmiskäsitystä, jossa me ollaan aina parempia kuin ne.

Vertailutiedon puutteesta johtunee myös se, että rasismi kukkii hedelmällisimmin siellä, missä vähemmän on muukalaisia.

Omahyväisyys ja itsekkyys on vähän samanlainen pari kuin häpeä ja syyllisyys. Jälkimmäiset koskevat tekoja ja edelliset ihmisen olemusta. Mutta siinä missä häpeä on ahdistava tunne, omahyväisyys voimaannuttaa itsetuntoa. Siksi sitä ei ehkä pidetä niin pahana. Omahyväisyyshän se tekee itsekkyydestäkin tervettä.

Suosittu julkkiskosmologi Kari Enqvist kirjoittaa, että omahyväisyys ja tyhmyys on huono kombinaatio, koska se saa ihmisen kuvittelemaan, että ei olisi koskaan väärässä. Tieteentekijälle ei ainakaan kovin suotuisa piirre.

Ajatusta voisi tarkentaa vielä vaihtamalla tyhmyys umpimielisyyteen, josta alussa mainitussa lainauksessakin puhutaan. Siis siihen, että ei pysty tai halua kohdata havaintoja avoimesti. Päästää läpi vain tutut ja turvalliset. Ei mitenkään harvinaista.

Jos kohtaat ympärilläsi välinpitämättömyyttä, voisi olla hyvä miettiä, mistä se saattaa olla peräisin. Ettei vaan kumpuaisi juuri omahyväisyyden ja umpimielisyyden kombinaatiosta?