Symbolisen vallan pimeät polut

Esimerkkinä vaikkapa muodikas ratkaisukeskeisyys. Keskustelu polarisoidaan ja kilpaileva idea tulkitaan ongelmakeskeisyydeksi ja saadaan näin näyttämään negatiiviselta. Politiikan kieli on tulvillaan vastaavia positiivisuusväännöksiä. Sopeuttamisella tarkoitetaan menojen leikkauksia, työelämän joustavuudella työehtojen heikentämistä ja niin edelleen. Yhteistä näille uuskielen muodoille on vaihtoehdottomuuden luominen.

Vähälle huomiolle on jäänyt poliittisten toimijoiden tietoinen yritys harhaanjohtaa yleisöä hyödyntämällä tutkimustietoa. Tulosten tulkinta vaatisi asiantuntijuutta aiheesta ja toimijat tietävät sen. Bourdieu nimesi tämän piilotetun vallankäytön symboliseksi väkivallaksi.

Katsotaanpa esimerkki tästä. Iltalehdessä oli 1.11.2018 juttu työllisyystilanteesta, jossa haastateltiin EK:n Ilkka Oksalaa. Jutussa viitattiin VATTin tutkimukseen, mutta linkkiä ei oltu laitettu mukaan. Verkosta löytyi pienen vaivan jälkeen tutkijoiden artikkeli ja siinä viittaus itse tutkimukseen, josta tiedot oli saatu.

IL-jutun aiheena oli tutkimuksesta saatu tulos, jonka mukaan ansiosidonnaisen työttömyysjakson viimeisellä viikolla työttömät työllistyvät yhtäkkiä runsaammin. Tulos viittaisi siis siihen, että työttömät panttaavat töihin menoa ja keräävät taskuihinsa maksimaaliset tuet. Tai ainakin tällainen mielikuva haluttiin antaa.

Jutussa oli kaavio työllistymisestä jakson aikana ja se oli saatu edellä mainitusta artikkelista - ei siis tutkimuksesta.

Itse tutkimuksessa tuo kaavio sisältyy toiseen esitykseen, jossa on mukana myös kaikki työnhausta poistuneet. Näitä ovat työllistyneiden lisäksi tukitoimintaan siirtyneet ja muuten vain työnhaun lopettaneet. Ja kuten huomataan, muiden kuin työllistyvien osuudessa työnhaun lopettamisessa on myös lisäys juuri ennen ansioturvan loppua. Syitä tähän eivät tutkijat tiedä.

Huomioitavaa tässä esityksessä on myös se, että se ei kuvaa lineaarista aikaa ennen ansiosidonnaisen päättymistä, joka on tilanne 0. Dataan on otettu mukaan myös sellaiset henkilöt, joiden työttömyysjakso on välillä keskeytynyt syystä tai toisesta. Se ei siis kuvaa realiajassa tapahtunutta yhtäjaksoista työttömyyttä. Tälle on tutkimuksessa oma kaavio:

Kaaviosta nähdään selvänä erona edelliseen, että yhtäjaksoisen työttömyyden lopussa ei tapahdu mitään oleellista työllistymisen muutosta. Tuo pieni piikki on vastaava, joka näkyy 50. viikon kohdalla ja se selittyy kokonaan sillä, että osa työttömistä otetaan takaisin vanhaan työhön kuten tutkimuksesta selviää.

Sekä tutkimuksessa että artikkelissa tuodaan joka tapauksessa esiin se, että piikki jakson lopussa ensimmäisessäkin kaaviossa on merkitykseltään häviävän pieni. Katsotaanpa tätä käyttäen keksittyjä lukuja esimerkinomaisesti:

Oletetaan, että 200.000 henkeä on työttömänä kokoajan. Siis joka viikko. Osa poistuu ja saman verran tulee lisää. Tutkimuksen mukaan 95% on työllistynyt ennen 100. viikkoa (500 päivää vielä tutkimuksen aikana), joten viimeisellä viikolla on yhtäjaksoisesti työttömänä olleista:

200.000 > 5% > 10.000 henkeä.

Tutkimuksen mukaan näistä työllistyy:

10.000 > 6 % > 600 henkeä.

Ennen tätä aikaa keskimäärin työllistyy viikottain:

10.000 > 2 % > 200 henkeä.

Viimeisellä viikolla siis lisäys:

10.000 > 4 % > 400 henkeä.

Tämä kaikkien sillä hetkellä työttömien määrästä:

400/200.000 > 0,2%.

Tutkimuksessa kerrotaan näin (UI = ansiosidonnaisella olevat):

"The size of this group compared to the entire population of UI recipients is however very small, and thereby the effect of their behavior on the average unemployment duration is negligible."

Tutkijoiden artikkelissakin sanotaan ihan selvällä suomenkielellä:

"Työllistymisen ajoittaminen etuuskauden viimeisille viikoille on siis hyvin pienen joukon harrastus, eikä sillä ei ole merkittävää vaikutusta työttömyysjaksojen keskimääräiseen kestoon tai työttömyysturvamenoihin."

IL-jutun otsikko taas:

"Näin karusti ansiosidonnaisella työttömyysturvalla kikkaillaan Suomessa!"

EK:n Ilkka Oksala:

"Väitän, että tässä mitataan ihmisen rationaalista käyttäytymistä ja se on validi kaikkiin muihinkin sosiaalietuuksiin."

"Tämä on vaan osoitus siitä, että sillä, mitenkä sosiaaliturva on järjestetty, sillä on vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen."

"Me syyllistämme niitä, jotka ovat luoneet tämänkaltaisen järjestelmän."

Olisi hyvä pohtia tämänkaltaisen symbolisen vallan vaikutuksia yhteiskunnallisessa toiminnassa kun tiedetään missä asemassa nämä vallankäyttäjät ovat. Vakavaksi tämän tekee tietoinen pyrkimys hämärtää totuus, koska se kertoo toimijoiden moraalin tasosta. Siksi toivoisi, että joku taho puuttuisi tähän kun ilmeisesti "vastuullinen journalismi" ei siihen pysty. Suomeen pitäisi perustaa puolueeton faktojentarkistuselin, joka valaisisi politiikan symbolisen vallan pimeät polut.