Syrjäkylien ilmastosankarit

Kenelle kannattaisi laittaa pelimerkit, jos ilmastonmuutokselle ja muille viheliäisille ongelmille halutaan panna loppu? Politiikkaa vaaditaan puuttumaan peliin, mutta kunnon keinoja ei tunnu löytyvän ja muutenkin ovat riitaisaa porukkaa kun yhdessä tämä pitäisi ratkoa. Yksi puolue kieltää kaiken ja laittaa pään pensaaseen. Toinen kaataisi viimeisenkin tukin, että saisi pyhän omaisuudensuojan nimissä vielä lisää rahaa tukiensa päälle. Kolmas hamuaa lisää tavaraa ja muita härpäkkeitä maailmanloppuun saakka. Sieltä vihreimmästä päästäkään ei tule juuri muuta kuin haittaveroja, joiden maksajat eivät rahaansa käyttämällä luontoa säästä. Muilla ei juuri mitään kerrottavaa tunnu olevan.

Entäs sitten ympäristöjärjestöt? Vuosikymmeniä ovat pitäneet kovasti ääntä ja marssineet sekä kiipeilleet korkeisiin paikkoihin banderollien kera, mutta voisivat nyt viimein katsoa peiliin ja kysyä itseltään ovatko oikeasti saaneet mitään muutosta aikaan. Pitäisikö keinovalikoimaa kenties laajentaa?

Entäs sitten media? Aihe kiinnostaa ja siksi siitä kirjoitetaan paljon, mutta jutut pyörivät ympyrää vailla ratkaisuja. Tänäänkin Hesarissa toimittaja osuu kyllä naulankantaan, mutta ohittaa samalla sen tärkeimmän, joka kielii täydellisestä ymmärryksen puutteesta:

"Länsimainen elämäntapa on epäilemättä suurin syyllinen ilmaston lämpenemiseen, mutta tuskin kannattaa vaatia siitä tilille ihmisiä, jotka elävät Suomen syrjäkylillä vaatimatonta elämäänsä."

Aivan, tilille pitääkin vaatia oikeat syylliset eli ne kaikki muut. Syrjäkylillä vaatimatonta elämää elävät ovatkin niitä aitoja ilmastosankareita!

Katseet voisikin suunnata yhteen suuntaan, josta löytyy tehokkaita vaikuttajia - nimittäin taide. Taiteella on taipumus tuoda esiin todellisuutta keinoin, jotka vaikuttavat ihmisten tunteisiin ja sillä on merkittävä voima saada aikaan muutosta. Taiteella on käytössään myös laajat ja hyvät kanavat tavoittamaan kaikki ihmiset. Taide koskettaa jo nyt jokaista meistä päivittäin jollain tavalla.

Taiteilijoiden pitäisi aloittaa yhteinen kapina nykyistä tuhlailevaa elämäntapaa vastaan. Eikä kysymys olisi muutamasta provosoivasta teatteriesityksestä vaan laajamittaisesta ja totaalisesta kamppanjasta, jossa mukana musiikki, elokuva, teatteri ja kirjallisuus ainakin. Ja kun vielä saataisiin mainonnan ja markkinoinnin avut käyttöön niin - avot - alkaisi jotain tapahtua. Taiteen keinoin voisi nostaa esille edellä mainitut syrjäkylien ilmastosankarit esimerkiksi muille.