Syväfeminismi

Poliittisilla arvosuunnilla ajatellaan olevan ääripäitä. Vasemmisto/oikeisto-akselilla ne ovat äärioikeisto ja äärivasemmisto. Suunnan ajatellaan siis olevan yksiulotteinen jana. Konservatiivi/liberaali-akseli on myös jana. Tosin tämän janan ääripäistä ei yleensä jostain syystä pahemmin puhuta.

Kun nämä edelliset janat laitetaan kohtisuoraan toisiaan vastaan, saadaan vaalianalyyseistä tuttu nelikenttä.

Ylöspäin ollaan konservatiiveja, alaspäin liberaaleja jne. Äärioikeistokonservatiivi olisi oikeassa ylänurkassa ja äärivasemmistoliberaali vastaavasti vasemmassa alanurkassa.

Jostain syystä äärioikeistoliberaaleja eikä äärivasemmistokonservatiivejä tunnu olevan. Ehkä he ovat omissa nurkissaan häpeämässä. Arvot jakautuvat aika lailla diagonaalisesti vain yhteen suuntaan. Voisi ajatella, että tämä diagonaalijana jakaisi ihmisiä sen mukaan onko heillä hierarkkinen vai yhdenvertainen ihmiskäsitys. Selitys:

Hierarkkinen ihmiskäsitys yhdistää oikeistokonservatiiveja, joista osa on etnonationalisteja ja osa meritokraatteja. Edelliset ajattelevat, että ihmisarvon määrää kansallisuus, ihonväri jne. Jälkimmäiset pitävät taloudellista ja sosiaalista menestymistä ihmisen arvon mittana.

Yhdenvertaisuus taas yhdistää sekä vasemmistolaisuutta että liberaalisuutta, joiden molempien juuret ovat valistuksen ajan arvoideaalissa: vapaus, veljeys, tasa-arvo.

Tämä kaksiulotteinen arvokartta on kuitenkin puutteellinen. Siinä voisi olla myös kolmas ulottuvuus. Nimittäin syvyys. Syvyys tarkoittaisi sitä, kuinka syvällisesti tai pinnallisesti henkilö ajattelee arvojaan. Akseli tarkoittaisi sitä kuinka sitoutunut henkilö on kannattamiinsa arvoihin.

Jos siis esimerkiksi haluaa olla feministi, joka uskoo kaikkien elollisten yhdenvertaisuuteen, eikä tuo usko horju ja vaihtele tilanteen mukaan, eikö häntä voisi kutsua syväfeministiksi? Äärifeministi antaisi väärän kuvan, koska ääriajattelun ajatellaan olevan yleensä radikaalia ja yhteisön säännöistä ja normeista piittaamatonta

Entäs sitten tämä? Meillä stubbilaisen ulkopolitiikan linja on arvopohjainen realismi. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että tukeudutaan realismiin, jolloin arvot voivat heilua tuuliviirin lailla. Arvot saavat väistyä silloin, kun omien etujen puolustaminen on ensisijaista. Sitä ei voi oikein liittää mainittuun poliittiseen arvonelikenttään ja varmaan siksi se tuntuu monien mielestä hötöltä, koska siihen ei voi tarttua oikein mistään kiinni.

Syvyysulottuvuus tarkoittaisi hieman paradoksaalisesti sitä, että mitä syvemmällä sitoutumisessa ollaan sitä näkyvämmiksi arvot tulevat. Pinnalla arvot liukenevat itsekkyyteen ja opportunismiin.