Syyllistäminen on turha käsite

14.02.2020

Syyllistäminen on käsite, joka on popsahtanut esille usein julkisen keskustelun kautta viime aikoina. Se joutaisi romukoppaan. Miksi?

Syyllistäminen ymmärretään nykyisessä keskustelukulttuurissa niin, että joku haluaa aiheuttaa tarkoituksella syyllisyyden tunteen jollekin toiselle, joka taas itse kokee sen aiheettomaksi.

Kun siis sanotaan, että 'meitä' kuluttajia syyllistetään ilmastonmuutoksesta, sillä tarkoitetaan, että joku kuviteltu ryhmä ihmisiä haluaa, että 'me' tavalliset kuluttajat kokisimme syyllisyyttä elämäntavastamme, mutta se on puppua, koska promillet päästöistä ja Kiina ym.

Tässä ajatuksessa on pari asiaa pielessä. Ensinnäkään ei ole olemassa sellaista yhtenäistä syyllistävää ryhmää (vihervassarit, ituhipit). Eikä toisaalta ole yksiselitteistä ryhmää 'me' kuluttajat. Edes yksilötasolla kukaan yksittäinen ihminen ei varmasti halua syyllistää ketään toista ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Ajatus on absurdi ja irrallaan todellisuudesta. Väite syyllistämisestä on hölmö ja sen takana täytyy olla jotain muuta.

Kun puhutaan 'meidän' syyllistämisestä, se kertoo vastuun pakoilusta. Jokaisen meistä tulisikin kokea syyllisyyttä omasta elämäntavastamme, koska se on johtanut ilmastonmuutokseen ja muihin viheliäsiin ongelmiin. Syyllisyyden pitäisi kuitenkin nousta jokaisen sisältä. Väite jonkun ulkopuolisen aiheuttamasta turhasta syyllistämisestä on siksi vain keino torjua oma syyllisyyden tunne ja siten oma vastuu. Puhe syyllistämisestä on silloin merkki kyvyttömyydestä kantaa vastuuta.

Oikeusvaltiossa oikeusjärjestelmä toimii niin, että kun ilmenee, että joku on rikkonut lakia, hänet asetetaan syytteeseen ja oikeudessa tuomitaan rikoksesta tai sitten vapautetaan syytteestä. Syyttäminen ja tuomitseminen ovat siten eri asioita. Jos rikkeen tehnyt tunnustaa syyllisyytensä, hyväksyy rangaistuksen ja katuu, hän välttää häpeän korjaamalla virheensä suorittamalla tuomitun rangaistuksen ja voi elää tasapainossa itsensä ja muiden kanssa.

Koska kukaan ei syytä eikä syyllistä ketään yksittäistä ihmistä ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta, kukaan ei myöskään ole tuomitsemassa häntä mistään. Jos itse tunnistaa oman syyllisyytensä, katuu ja pyrkii korjaamaan virheensä muuttamalla elämäntapojaan, myös välttää häpeän ja voi elää tasapainossa itsensä ja muiden kanssa.