Syyllistäminen syynissä

Kuluttajia ei saa syyllistää ilmastonmuutoksesta! Autoilijoita ei saa syyllistää..., lihansyöjiä ei saa syyllistää…

Syyllistäminen on näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa. Sitä käytetään paljon, mutta käsitteen merkitystä ei näköjään juuri pohdita. Monen käsitteen merkitys hämärtyy, kun sitä käytetään surutta eri yhteyksissä. Mitä syyllistämisestä pitäisi siis ajatella?

Syyllistämisellä tarkoitetaan syyllisyyden tunteen aiheuttamista toisessa. Teen tai sanon jotain, jonka toivon aiheuttavan syyllisyyden tunnetta toisessa. Minulla on siis joku motiivi aiheuttaa toisessa syyllisyyden tunnetta. Jotta voisi puhua syyllistämisestä, pitäisi siis ensin tunnistaa syyllistäjän motiivi.

Jos siis puhuu ilmastonmuutoksesta ja yksilön mahdollisuuksista vaikuttaa sen torjuntaan, se ei ole syyllistämistä, jos syyllisyyden tunteen nostattamiseen ei ole motiivia. Kun annetaan ruokasuosituksia, joissa toivotaan lihansyönnin vähentämistä, se ei ole syyllistämistä, jos suosittelijalla ei ole motiivia aiheuttaa syyllisyyden tunnetta lihansyöjässä.

Mitä eroa on sitten syyttämisellä ja syyllistämisellä?

Syyttäminenhän tarkoittaa sitä, että joku haluaa osoittaa jonkun toisen syyllistyneen johonkin väärään tekoon. Syyllisyys määräytyy sen mukaan, mikä on tuon teon suhde vallitseviin oikeuskäytäntöihin tai moraalikäsityksiin. Syyttämiseen ei liity tarkoituksellista syyllisyyden tunteen aiheuttamista.

Nykyisen yksilönvapauden kulta-aikana toisten syyttämistä jostain teosta pidetään ikävänä asiana. Ajatellaan, että syyttäminen kuuluu pääasiassa vain niille, joille on annettu siihen oikeus vallitsevassa valtahierarkiassa. Jonkun yksittäisen ihmisen suorittamaa toisen syyttämistä pidetään epäsopivana.

Oletettu syyllistäminen sen sijaan ei vaadi samanlaista valtahierarkiaa, koska se ei ole oikeudellinen toimi, mutta silti sitä pidetään epäsopivana, koska yleisesti ajatellaan, että omat tunteet ovat aina jokaisen itsensä vastuulla.

Kun puhutaan syyllistämisestä, pitäisi siis ensin tunnistaa:

1. Onko syyllistäjällä motiivi aiheuttaa kohteessa syyllisyyden tunnetta?

2. Kokeeko kohde syyllisyyden tunnetta ylipäätään?

Voi nimittäin olla, että tulkinta (itsen) syyllistämisestä johtuukin kuvitteellisesta valtahierarkiasta: "et sä mua määrää".

Jolloin kysymys onkin vallan tunteen menetyksestä, jota peitellään syyllistämisestä syyttämällä. Ja samalla peitellään itseltä omaa aitoa syyllisyyden tunnetta, joka johtuu itse teosta ja sen vaikutuksista.