Syyllisyys ja vastuu ne yhteen soppii

Kas vain. Tässä Hesarin jutussa puhutaan syyllisyydestä. Se oleellinen on vain hieman piilossa.

Jutussa pohditaan syyllisyyttä eri perspektiiveistä käyttäen 'Maijan' tarinaa siitä, kun hän sai tartunnan kuoroharjoituksista, joissa ei käytetty kasvomaskeja. Miehensä sai sitten myös häneltä tartunnan.

"Kenenkään ei pitäisi kantaa syyllisyyttä taudin tarttumisesta toiseen ihmiseen, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek."

No, ei tietenkään, jos ei tiedä tartuttaneensa. Eri asia, jos sen tietää. Tahallaan HIV:iä tartuttaneet ainakin ovat joutuneet vastaamaan tekosistaan. Miksi korona olisi eri tapaus?

"Psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti Katja Myllyviita kertoo, että Maijan kertomus tuo hänen mieleensä ilmiön, josta käytetään nimeä selviytyjän syyllisyys.

Se tarkoittaa syyllisyyttä, jota esimerkiksi sodassa tai onnettomuudessa henkiin jääneet potevat, koska moni muu on menettänyt henkensä."

Voi olla näinkin 'Maijan' tapauksessa, mutta ei ole se oleellinen pointti, vaan tämä:

"Syyllisyys on Myllyviidan mukaan tarpeellinen tunne silloin, kun se ohjaa ihmistä korjaamaan omaa toimintaansa."

'Maija':

"Miten saatoin olla niin tyhmä, että menin paikkaan, jossa sain tartunnan?"

Juuri näin pitääkin ajatella. Pitikö sinne kuoroharjoituksiin mennä, kun oli epidemia päällä? Harmi vaan, että syyllisyys ei herännyt ajoissa ennen harjoituksia.

"Vastuunkantajat tuntevat helposti myös syyllisyyttä.

Syyllisyys on Myllyviidan mukaan positiivinen tunne, kun se aktivoi ihmistä ja vie häntä eteenpäin. Vastuunkantajat kokevatkin usein pystyvänsä vaikuttamaan asioihin ja ottamaan vastaan haasteita."

Näinhän se on. Ikävä kyllä monelle tämä ei ole tuttua, kuten tälle Hesarissa haastatellulle keski-ikäiselle miehelle:

"En koe syyllisyyttä enkä syyllistä muita. Ajattelen, että ei ole minun vallassani olla vastuussa elämästä ja kuolemasta."

Niin, juuri keski-ikäiset ja nuoremmat miehethän eivät käytä maskeja julkisissa tiloissa. Taitaa olla takana myös se "et sä mua määrää" -asenne.

Jos siis vastuunkantajat tuntevat helposti syyllisyyttä, niin vastuunpakoilijat tunnistaa siitä, että eivät tunnusta kokevansa syyllisyyttä. Syyllisyyden suotuisa käsittely kun on aikuisuuden merkki.