Talousajattelun värisokeus

Olli Rehn: "Ilmastonmuutos on valtava markkinahäiriö."

Kommentti kuvastaa hyvin talousajattelun perimmäistä ominaisuutta. Kaikki on nähtävissä markkinoina. Kaikki elämän ulottuvuudet on alistettu markkinoiden ohjattaviksi. Ilmastonmuutos on ensisijaisesti rasite toimiville markkinoille ja jatkuvan kasvun este.

Talousajattelussa ihmisen tavoitteena on taloudellinen toimeliaisuus ja se voidaan nähdä jatkumona, jonka toinen ääripää on ahkera ja menestyksekäs kansalainen, jonka haluaa lisätä omaa vaurauttaan ja aineellista hyvinvointiaan loputtomiin. Toisessa ääripäässä on halveksittu toimeton ihminen, jonka elämän toimeliaat joutuvat kustantamaan.

Elämässä voi toki olla työn lisäksi myös harrastuksia ja sosiaalista toimintaa, mutta nekin talousajattelija alistaa kuluttamisen eetokselle. Ilman varallisuutta ei elämä luonnistu ja menestyminen sen eri osa-alueilla mitataan kulutuksen rahallisena arvona ja statuksena.

Rahan arvo on ihmisen helppo ymmärtää numeerisena suureena ja raha vaihdonvälineenä tekee monet asiat käytännössä käteviksi toteuttaa kun enää ei tarvitse kuljetella oravannahkoja mukana. Talousajattelu yksinkertaistaa elämää kun päätä ei tarvitse vaivata turhalla filosofisella tai psykologisella pohdiskelulla. Uskonnon tarpeenkin se poistaa kun talouskasvu ja sen mahdollistava teknologia antavat lupauksen pelastuksesta.

Kun talousajattelu näin saa hegemonisen aseman, niin muita vaihtoehtoja elämän ulottuvuuksiksi ei silloin halutakaan tunnistaa. Elämä nähdään yksinkertaisena ja turvallisena omasta hyväosaisen asemasta koettuna. Mutta samalla se on väritöntä kun muiden ulottuvuuksien sävyjä ei nähdä. Värisokea talousajattelija ei silloin kykene näkemään ilmastonmuutosta jatkuvan talouskasvun seurauksena.