Tartuntapohdintaa

Tutkijoilla tulee olemaan kädet täynnä töitä purkamaan tietoja koronaepidemian vaikutuksista monilla eri yhteiskunnan sektoreilla. Tärkeimpiä tietysti epidemian terveysvaikutukset ja siihen liittyen se, miten virus tarttuu tai sitten ei tartu. Hesarissa avataankin tätä hyvin ja jatkoa seuraa varmasti lisää.

Mutta jo nyt voidaan tehdä jotain karkeita johtopäätöksiä sen tiedon varassa, jota THL tuottaa päivittäin. Se julkaisee tartunnan saaneista lukuja ja yksi tapa on esittää ne ikäjakauman mukaan.

Harmi vaan, että siinä esitetään absoluuttiset lukumäärät ikäryhmittäin, mutta ei ole otettu huomioon sitä kuinka paljon ihmisiä kussakin ryhmässä on. Joten tehdäänpä se itse.

Alla olevassa kaaviossa on näytetty suomalaisten ikäjakauma (siniset palkit) ja THL:n antamien tietojen pohjalta (6.4.2020) prosentuaalinen jakauma tartunnan saaneista ikäryhmittäin (punaiset palkit). Ensimmäinen tarkoittaa 0-9 vuotiaat, toinen 10-19 vuotiaat jne. Paitsi viimeinen ryhmä (9) on 80 +.

Punaiset palkit edellisessä näyttävät siis absoluuttisten tartuntamäärien prosentuaaliset suhteet, joissa ei ole huomioitu sitä kuinka paljon ihmisiä kussakin ryhmissä on. Seuraavassa kaaviossa on korjatut arvot.

Kaaviosta nähdään, että tartunnan saaneet voidaan jakaa selkeästi neljään ryhmään.

1. Lapset ja nuoret (1-2)

2. Työikäiset (3-6)

3. Eläkeikäiset (7-8)

4. Hyvin iäkkäät (80+)

Näiden ryhmien erojen pohtimisessa voidaan ajatella, että riski tartunnasta riippuu kahdesta asiasta:

Riski = altistuminen x sairastuvuus

Toisin sanoen, jos ei altistu eli pysyy täysin eristäytyneenä, ei voi sairastuakaan. Toisaalta, jos ei sairastu, voi altistua vapaasti. Molemmista tiedetään jotain, mutta lisää varmasti kunhan tutkitaan. Vähän voidaan kuitenkin pohtia jo nyt.

Lapset ja nuoret varmaankin altistuvat kohtalaisesti, koska päiväkodit on auki ja jokainen lapsi ja nuori tarvitsee aikuisia, eikä voi olla täysin eristäytynyt. Matalat tartuntaluvut johtuvat siis todennäköisesti heikosta sairastuvuudesta, joka on tietty hyvä juttu.

Työikäiset ovat saaneet huomattavasti enemmän tartuntoja suhteessa ikäryhmien kokoon, joten altistuminen on ollut varmaankin suurempaa. Tätä selittänee osaltaan tietysti se, että yhteiskunnan pitää jotenkin toimia ja kaikki eivät voi olla vain kotona.

Eläkeikäisissä tartuntoja on suhteellisesti huomattavasti vähemmän, vaikka sairastuvuuden pitäisi olla jo vähän suurempi, joten todennäköisesti altistuvuus on ollut huomattavasti pienempää. Sitä selittänee se, että heidän on helpompi pysyä kotona. Itse asiassa tässä joukossa on paljon sellaisia, joiden elämä ei ole juuri muuttunut ollenkaan, koska jo ennen epidemiaa eristäytyminen on ollut joko oma valinta tai sitten ei.

80+ ryhmässä tartuntoja on ollut taas huomattava suhteellinen määrä ja se johtunee suuresta sairastuvuudesta. Tässä ryhmässä myös kuolleisuus on korkea.

Mitä tästä pitäisi sitten oppia?

1. Kannattaa tosiaan tutkia, miksi lapset ja nuoret eivät saa niin helposti tartuntoja. Jospa siitä löytyisi keino estää aikuisiakin sairastumasta niin herkästi.

2. Työikäisistä kannattaisi tutkia, miksi varsinkin 40-60 vuotiaat saavat herkemmin tartuntoja. Äkkiä voisi ainakin päätellä, että heillä altistuminen on suurempaa. Josko johtuu siitä, että itsensä ja muiden suojaaminen ei oikein kiinnosta näinä vapauden, vallan ja itseriittoisuuden huuman huippuvuosina?

3. Eläkeikäisille eristäytyminen saattaa olla helpompaa, koska elämän viisaus on jo kehittynyt tarvittavalle tasolle ja tietysti pelko tartunnasta on suurempi korkeamman sairastuvuuden johdosta.

4. Hyvin iäkkäille suojaustoimet eivät sittenkään ole olleet riittäviä. Olisiko syynä sitten ne työikäiset, joita suojautuminen ei ole hirveästi kiinnostanut?

Kriisin vaikutuksia tutkimaan voisikin perustaa (nyrkki)työryhmän tekemään suosituksia siitä, miten yhteiskuntaa tulisi kehittää suojaamaan itseään itseltään.