Tiede, taide ja totuus

Tieteellinen maailmankuva on uskomusjärjestelmä, jossa totuutta pyritään lähestymään tutkimalla ilmiöiden toistuvuutta - siis samankaltaisuutta, samuutta. Näin voidaan luoda menetelmiä, joilla pystytään mittaamaan jonkun ilmiön ominaisuuksia, jotka toistuvat samanlaisina, mutta eri suuruisina. Hyötynä saadaan ennustettavuus ja se taas poistaa epävarmuutta kun tilanteita voidaan ennakoida. Mittaamisen lopputulos on kuitenkin aina likiarvo. Siihen sisältyy aina joku virhe. Jos virheellä ei ole käytännön merkitystä ennustettavuuden kannalta, sitä ei tarvitse huomioida. Näin toimii tieteellinen ajattelu. Totuutta ei voida eikä välttämättä halutakaan saavuttaa.

Taide puolestaan tutkii erilaisuutta. Se pyrkii erottamaan ilmiöistä niiden ainutlaatuisuuden. Taide voi käyttää erilaisia menetelmiä erilaisuuden esiintuomiseen kuten kuvataide, runous, musiikki. Toisen teoksen lainaamista tai kopioimista ei pidetä oikein hyväksyttynä. Taide ammentaa luovuuden luonnosta, jossa mikään ei toista itseään, vaan jokainen olio on omanlaisensa joka hetkenä. Taide ja luonto edustavat siis epävarmuutta, koska ilmiöiden esiintymistä on vaikea ennustaa. Luovuuden lopputulosta ei voi tietää etukäteen.

Onkin hyvä pohtia: kumpi, tiede vai taide, on lähempänä totuutta?