Typeryydestä puhuminen on tärkeää

Koska typeryys on tietoista tyhmyyttä, pitää ensin määritellä tyhmyys.

Maailma on liian monimutkainen, jotta ihminen voisi sen täysin ymmärtää. Tyhmyys tarkoittaa sitä, että ei ymmärrä jotain monimutkaisesta maailmasta. Se ei siis ole vain joidenkin synnynnäinen ominaisuus. Kaikissa meissä on tyhmyyttä. Ja sen voi hyväksyä. Se ei ole pahuutta. Tyhmyys on kyvyttömyyttä tai niin kuin buddhalaiset sanoisivat taitamattomuutta.

Koska tyhmyyttä on meissä jokaisessa, tarvitaan jotain apuja, jotta osaisimme toimia paremmin pyrkiessämme yhteiseen hyvään. Apukeinoiksi yhteisö luo erilaisia sääntöjä erilaisiin tilanteisiin. Ilman sääntöjä tyhmyys saisi meidät toimimaan taitamattomasti ja siitä ei seuraisi mitään hyvää. Jokaisen tulisi siis hyväksyä tyhmyytensä ja säännöt, jotka suojelevat meitä tyhmyyden vaikutuksilta.

Joskus sitten tyhmyys kuitenkin saa meidät olemaan noudattamatta näitä sääntöjä, vajaavaisia kun olemme. Tyhmyydestä sakotetaan, sanotaan. Konkreettisesti näin voi käydä esimerkiksi, kun ajatuksissaan ajelee autolla ja tien vieressä välähtää. Sakot tulee sitten myöhemmin. Näin voi käydä jokaiselle, jos tyhmyytemme saa hetkeksi vallan.

Mutta, ei hätää. Välähdyksen jälkeen kaduttaa ja tunnemme syyllisyyttä. Se on tärkeä tunne, koska se pitää meitä hereillä ja varuillaan alati vaanivasta tyhmyydestä.

Syyllisyys ja katumus saavat meidät myös tunnustamaan tyhmyytemme. Vähän niinkuin Pirkka-Pekka Petelius pyysi romaneilta anteeksi, koska heidän kustannuksellaan vitsaileminen tuntuu nyt tyhmältä.

Myös Sanna Marin ilmaisi katuvansa, että valtiojohto toimi taitamattomasti, kun ei pystynyt ohjeistamaan kunnolla viranomaisia taluttamaan lentokentältä matkustajia suoraan karanteeniin. Nämä kun tyhmyyttään menivät mahdollisesti tartuttamaan muita matkustajia. Se oli Sanna Marinilta hyvä osoitus siitä, että tyhmyydestä voi jotain oppiakin. Jos ei omasta, niin ainakin toisten.

Typeryys on siis tietoista tyhmyyttä. Siinä ihminen tietää toimivansa tyhmästi. Se ei ole enää taitamattomuutta. Se on mahdollista, jos ei tunne syyllisyyttä. Eikä silloin kaduta tietenkään. Jos siis ajaa ylinopeutta kun on kiire ja varaa maksaa sakot, eikä kaduta, niin se on osoitus typeryydestä. Jos ohittaa isolla mustalla katumaasturilla keltaisten sulkuviivojen kohdalla ylinopeudella (tapahtui eilen), niin se on supertyperyyttä. Joku voi pitää sitä luovuutena, mutta luovuus tarkoittaa aina sitä, että tekee jotain uutta, joka on myös tarkoituksenmukaista yhteisen hyvän kannalta.

Koska typeryyksiä voi tehdä ilman syyllisyyden tunnetta, niin se mahdollistaa esimerkiksi kaikenlaisten tyhmyyksien ilmaisemisen somekeskusteluissa. Jos vielä saa siitä sakot ja pitää sitä sulkana hatussa, niin se on supertyperyyttä. Syyllisyyden tunteen voi peittää kätevästi väittämällä tyhmyyksien ilmaisemista sananvapaudeksi.

Jos joku ihminen ei tätä ymmärrä taitamattomuuttaan, niin se on osoitus tyhmyydestä. Jos ymmärtää jotain tahallaan väärin, niin se on taas osoitus typeryydestä. Tästä voisi päätellä, että typeryyttä löytyy jopa kansalaisten sääntöjä itselleen luomaan valitsemista edustajista. Tämä on hälyttävää, koska sääntöjä tarvitaan juuri tyhmyyksien välttämiseen.

Jos tyhmyyttä alkaa esiintymään liikaa yhteisössä, pitäisi joko sääntöjä kiristää tai sitten taitamattomuutta vähentää ymmärrystä lisäämällä. Ymmärryksen lisääminen vaatisi kuitenkin aikaa ja ponnisteluja. Toinen ongelma tässä on se, että typeryys on tarttuvaa. Vähän niin kuin koronavirus. Paitsi, että someaikana typeryyden tarttuvuutta kuvaava R0-luku on huomattavasti suurempi. Jos tyhmyyden torjunta vaatii enemmän aikaa kuin typeryysepidemia, olemme pulassa.